Pieni kesäloma ajelu

Viimeviikolla tuli tehtyä pienimuotoinen kesäloma-ajelu,kun saatiin autoa lainaksi. Ensimmäisenä tuli suunnattua Oriveden Onnistaipaleelle,jossa sijaitsee kaunis Hörtsänän arboretum. Se on paikka,jossa haluan käydä ainakin kerran kesässä ja siellä silmät ja ajatus taatusti lepää. Kyseinen viherparatiisi tarjoilee kauniita puita,pensaita,viher ja kukkaloistoineen,sekä lisäksi sieltä löytyy kauniita yksityiskohtia,kuten kiviportaita. Googlesta löytää lisätietoa jos haluaa lueskella esim.paikan historiasta.

Arboretum tunnelmista lähdettiin seuraavaksi poikkeamaan Siikanevan soidensuojelualuella Ruovedellä. Mä en ole koskaan käynyt siellä alkumatkaa pitemmällä,kun edelliskerralla kävi niin,että paikanpäällä saatiin todeta,että eväät oli jääneet kotiin,kylmälaukkuihin keittiönpöydälle,kuten myös vesipullotkin niin eipä silloisena hellepäivänä sitten viitsinyt lähteä retkeileen ilman niitä,kun oli lapsikin mukana.

Viimeviikolla tarkoitus oli vaan poiketa vähän nuuhkimassa suoilmaa ja ihastelemassa pitkospuumaisemaa,sekä tupasvilloja,kun ne valkoiset karvatupsukat on vaan niin hienoja jostainsyystä.

Ehkä mä joskus pääsen vielä käymään ne kierroksetkin viimein läpi ja näkemään koko hienouden mitä tämä paikka kokonaisuudessaan tarjoaa. Sitä odotellessa...

Siikanevalta poistuessa poikettiin vielä katsomassa Ollinkiveä,joka on tällainen komia siirtolohkare. Onpahan hienosti kivimöhkäle  jäänyt aikoinaan paikoilleen kököttämään.

Mä niin nautin aina kun pääsen jonnekkin kauemmas kotitorpasta ja lähimaastoista! Olen aina niin kiitollinen siitä jos joku jaksaa joskus mua piristää ajeluttamalla eripaikoissa minne en jalkaisin pääse.

Toisinaan on erittäin harmi,että itselläni ei ole ajokorttia,eikä autoakaan. Missä kaikkialla mä pääsisinkään käymään mistä vaan haaveilen,eikä tarttis vaivata ketään vaan vois startata vaan ihan itse auton ja lähteä,kun siltä tuntuu. Joskus on kiva haaveilla,kun köyhällähän on haaveiluun edes varaa.