Ruokailutottumuksistani ja vähän liikunnastakin

Mitä tänään syötäisiin?  Joillekkin se on aivan selvä asia,mutta toisille syystä jos toisesta ei. Mä olen liian monesti törmännyt siihen ongelmaan,että en vaan saa ruokailuasioita olosuhteiden vuoksi ihan niin kuntoon, kun toivoisin ja siitä koituu sitten omat ongelmansa. Kiireestä johtuva noidankehä on ollut yksi syy siihen ja jo kiire itsessään on muutenkin pahasta.

Mä pyrin syömään siinämielessä terveellisesti,että pyrin tekemään terveellisempiä valintoja. Pyrin syömään aina ensisijaisesti ja mahdollisuuksien mukaan kotimaisia ruoka-aineita,kevyitä,sekä rasvattomia tuotteita,en käytä suolaa ruuissa ja välttelen parhaanimukaan valmisruokia. Lisäksi mä valitsen gluteenittomia ja pääasiassa laktoosittomia vaihtoehtoja. Yritän myös syödä päivässä aina jotakin hedelmää,marjaa,kasvista ja vihannesta,sekä juoda janojuomana vettä.Ruuan kanssa juon vettä tai maitoa,mutta nyt kesälomanaikana on parikertaa appelsiinitäysmehukin löytänyt lasiin.


Mulla on tiettyjä rajoitteita ja senmyötä ruoka-aineita,jotka kuuluvat tai eivät kuulu mun ruokavaliooni,koska riesanani on mm.ärtyvä suoli,joka reagoi mm.erittäin ikävin ja kovin kivuin vääränlaisiin ruokavalintoihin. Lisäksi mä kärsin jatkuvasta ummetuksesta ja sekin asettaa ihan omat rajoituksensa siihen,että mitä suuhuni laitan. Myös keliakia epäily on vaikuttanut ruokavaliooni,vaikka aikas samanlainen se on ärtyvänsuolen vuoksikin (gluteeniton). Sit pitäisi yrittää ottaa ruokailussa huomioon se,että jos haluaisin alkaa pudottaa ainakin nämä viimeisimmät kertyneet kilot niin,huoh! Pitäis tehdä sekin siis terveellisesti,mutta se kiire ja se noidankehä on pilannut kaiken,eikä muutes ole painonpudotus helppoa enään tässäiässä,kuten se oli joskus nuorempana. Ne keinot,joilla minäkin aikanaan pudotin -33kg niin ne eipä tehoa enään. Tokihan siihen vaikuttaa hyvin moni asia,ettei nämä kilot vaan värähdäkkään niin helposti enään alaspäin,mutta siitä aiheesta ehkä lisää myöhemmässävaiheessa...

Aamupalasta sen verran,että mä opettelin syömään vasta vanhemmalla iällä aamupalaa. Mulle ei ole koskaan oikein maistunut aamuisin syötävä,eikä ole ollut oikein nälkäkään. Joskus se asia tuli vaan esille,että kuinka tärkeä se aamupala olis syödä ihan jo verensokereiden vuoksi.
Yön yli,kun on levossa ja paastoaa niin aamulla kannattaa se aamupala ihan siitä syystä syödä,jotta verensokerit pysyis tasaisempana,aineenvaihdunta heräis käyntiin ja sais energiavarastot täyteltyä. Tokihan siitä on muitakin terveyshyötyjä mm. painonhallinnassa ja päivähän lähtee hyvin käyntiin ravintoaineilla tankatulla keholla ja mielellä.
Pääasia on,että syö edes jotakin,vaikkei aina maistuiskaan.
Kovin myöhän illalla ei kannata syödä mitään tuhtia,kun se sitten vaikuttaa siihen aamunälkäänkin.


Mä en oikein tiedä,että onko hyvä vaiko huono juttu omallakohdallani,mutta mä syön vain yhden lämpöisen aterian päivässä ja se on lounas.
Mulle ei oikein maistu 2 lämpöstä ateriaa päivässä ja enpä mä klo18 jälkeen ala enään syömään mitään lämpösiä ruokia,koska sit on jo se iltapala aikakin, jolloin jotain kevyempää tarttis suuhunsa laittaa.
Yleensä mun seuraavan päivän työeväiden valmistus ajoittuu niille päiville,kun pääsen aikaisemmin töistä ja joinakin päivinä mä hyödynnän kaupan lihatiskitarjontaa,kun käyn pyytämässä rasiaan jotain muusia ja lihapullia tai broileria tai mitä siellä sattuu silloin olemaankaan tarjolla. Ei ole halpaa lystiä,mutta helpottaa mun arkeani! Joinakin päivinä onkin vaan pakko pärjätä töissä leivällä ja viilillä tm.

Näitä on niin hankala sovitella välillä yhteen,kun yksi asia vaikuttaa toiseen,toinen kolmanteen jne...

Välipalaa mä pyrin syömään,kuin myös ns.iltapalaa syön vaihtelevalla menestyksellä,mitä ikinä se päivästiriipuen pitääkään sisällään.

Hyvinkin säännöllisen epäsäännöllistä tämä mun syömiseni on. Ongelmia ja haasteita on myös siinä,että saatan syödä liian vähän tai vääränlaista ravintoa kulutukseen nähden tai sitten pahimmillaan korvailen kiireessä vähäisiä tai puuttuvia ruokailuja jollakin josta en saa tarvitsemiani ravintoaineita,kuten vaikkapa suklaapatukalla. Se,että saatan syödä liian vähän tarkoittaa sitä,että mä en saa riittävästi oikeanlaista ravintoa siihen nähden mitä liikun päivässä. Mä muutenkin yleensä syön pieniä annoksia kerrallaan.

Työpäivinä mä kannan enempi ja vähempi niskavaivaisena eväsrasiat mukana kaiken muun lisäksi ja se määrä on hyvin rajallinen mitä pystyn repussani kantamaan. Mun herkästi kipeytyvät niskat tunnistaa jo pelkästään tyhjänkin repun kantamisen,kun ilmeisesti ne vaan jännittyy tiedostamalla ,että niiden päällä painaa olkahihnat. Mutta se paino on aina kuitenkin se pahin,joka aiheuttaa vaivoja.
 Työvuoroista tosiaan riippuu,että kuinka mä kerkiän tai jaksan enään  alkaa valmistamaan ruokaa seuraavalle päivälle evääks. Mullakun olis sitä muutakin elämää,kuten pitäisi käydä lenkillä,ja sitten on ne kotihommat ja iltapesut jne ennen nukkumaanmenoa. Ja nukkumaanhan pitäisi päästä tiettyyn kellonaikaan mennessä,jotta saisi riittävästi yöunta,joka on ihan jo palautumisenkin vuoksi tärkeätä. Nämä on niitä asioita,jotka aiheuttaa ongelmia,kun en meinaa saada niitä sopusointuun.


Mulle kertyy päivistä riippuen kävelyä ainakin n.18-26km,kun on työmatkat,lenkki ja jos päälle kauppareissukin. Mitään muuta en kerkiä arkisin harrastamaankaan,vaikka kovasti haluaisinkin ja koen,että tarvitsisin mm.lihaskuntotreeniä.
Miksikö mä sitten käyn vielä lenkillä ,kun kävelen kuitenkin jo työmatkoja? Noh,mä vaan yksinkertaisesti tarvitsen liikkuvuudeltaan erilaista kävelyä,sellaista vapauttavaa,rentouttavaa,eikä mulla ole mitään kantamuksia sillon enään kuormittamassa  ja aiheuttamassa kipuja. Mä tykkään liikkua, ja mä tarvitsen sellaista vapautuneempaa liikuntaa ihan senkin vuoksi,että se vaikuttaa positiivisellatavalla  myös mielenhyvinvointiin.
On se aivan eriasia kävellä painava reppuselässä työmatkoja,hermot enempi ja vähempi kireellä,kun että saa kävellä nauttien siitä vapaudesta liikkua ilman kipua ja ylimääräsiä puristuksiakaan. Tätä asiaa ei monikaan ymmärrä,joka on asiaa ihmetellyt.

Mä saan kuulla ajoittain,että kunto on varmaan mulla hyvä,kun liikun ja rehellisesti sanottuna mä joskus jopa niin inhoan jos joku sanoo,että kuntos nousee,kun liikut!!! Ylikuntoon kyllä voi päästä,mutta se onkin sitten aivan eriasia kuin olla kunnossa noin muuten.
Vähäisellä ravinnolla,korvaavat ravinnottomat suklaapatukat,liian vähäinen yöuni,kiire,stressi ja mahdolliset mut kuormiittavat tekijät,joita välillä ihminen elämässään kohtaa,sekä se ettei kerkiä palautumaan edes seuraavaan aamuun mennessä... Tämä kaikki vaikuttaa ihmiskehoon ja mieleen. Ei me mitään koneitakaan olla kuiteskaan,en ainakaan minä ole.

Voin rehellisesti kertoa,että mun kroppa on joutunut välillä koville,mutta ihminenhän tottuu kestämään jotakin tilaa,kun on pakko. Ikävästä olotilasta saattaa jopa muodostua normaalin kaltainen tila,jonka kanssa vaan oppii jotenkin elämään,kun on vaan pakko.

Äkilliset sydämentykytykset on lähes arkipäivää,huonovointisuus,sisäinen värinä koko kropassa,kun se käy ylikierroksilla ja vaikka itse haluais rentoutua niin kroppa eivaan siihen pysty.
Se,että  tuntee olonsa todella uupuneeksi ja haluais vaan illalla nukahtaa niin keho ei pystykkään rauhottumaan. Sitten jos nukahtaakin niin sitä säpsähtelee hereille jopa useita kertoja yönaikana.
Hereille säpsähtelyjen yhteydessä tulee erilaisia oireita,kuten tuntuu ettei henki kulje,sydän tykyttää,rinnassa nuljahtelee ja ei oikein tiedä missä on,ennenkun alkaa virkoamaan ja tajuamaan. Joka paikka värisee vaan ja on pakko nousta aina ylös hetkeksi jalottelemaan ja juomaan,ennekun voi kokeilla unta uudestaan.

En siis todellakaan ole hyvässä kunnossa jos kiire ottaa vallan ja en kerkiä pitään itsestäni riittävästi  huota.
 Mä kuiteskin tarvitsen mun kroppaa jokapäivä,eikä tässä enään mikään nuorikaan olla.
Eipä se autokaan ilman oikeaa bensaa kulje ja huoltaa sitäkin pitää, jotta se pysyy käyttökuntoisena. Sama se pätee meihin ihmisiinkin.


Eipä ole aina siis helppoa saada kaikkia arjen osaalueita toimimaan ihan toivotullatavalla,mutta eihän elämää helpoksi ole tehtykään.


Mutta nyt mulla on onneksi vielä kesälomaa jäljellä ja voin nauttia tästä kiireettömyydestä ja palautumisesta!