Viikonloppua ja viime viikon panikointia

Miksi viikonloppujen pitää olla niin nopeasti ohitse?! Vaikka mitään ihmeellistä ei viikonloppu pitänytkään sisällään niin nopeasti se taas hujahti. 

PERJANTAINA töiden jälkeen pääsin kotiin syömään,kun pärjäilin vaihteeksi leivän ja Marlin smoothien voimalla. Mulla on jo pidempään ollut tapana syödä lämmin ruoka vasta työpäivän jälkeen kotona ja toisinaan ruokailu saattaa venähdellä vasta iltaan. Syömisen jälkeen suoritin päiväsiivouksia ja pesin koneellisen pyykkiä,jonka jälkeen lähdin käymään kaupassa,sekä poikkesin samalla äitini luona kylässä. Talvinen tunnelma oli läsnä kävellessä,kun saatiin taas lisää lunta,joka tuulen puhaltaessa tuiskutteli välillä pistelevän jäistäkin lumisadetta kasvoille. Tuli siinä saatua  eräänlaista luonnollista kasvohoitoa. Silmiin osuessa joutui hieman yrittää tihrutella,että näki eteensä ja kauppaan päästessä olikin jo ripsivärit levinneet pitkin naamaa. Ratkaisu tähän löytyisi varmaan vedenkestävästä ripsiväristä,mutta en halua sellaista käyttää,koska pois peseminen on turhan hankalaa ja silmienympärysihoa entisestään rasittavaa. Illalla kotiutuessa oli oikein mukava päästä lämpöisen suihkun kautta viettämään viimein rauhallista iltaa kaikessa hiljaisuudessa.  Perjantaina tuli käytyä luistelemassakin,kun työpäivänä oli mahdollisuus myös itse ottaa luistimet mukaan. Viime postauksessa mainitsinkin siitä,kun en ole tänä talvena vielä kertaakaan käynyt luistelemassa,mutta nyt tuli sitten ainakin kerran käytyä vähän kokeilemassa. 

 

 

LAUANTAINA mulle heräili ajatuksia lähenevästä keväästä ja kesästä tai itseasiassa heräili jo loppuviikosta,kun pitäisi vihdostaviimein keksiä riittävän ajoissa pimennysverhoista ratkaisu saada kesäiltoina asuntoa hämärämmäksi,joten surffailin netissä ja mietin eri vaihtoehtoja. Lähdin liikkeelle siitä,että päädyin tilaamaan keittiöön viimein pimentävän rullaverhon,koska keittiön ikkuna sattuu olemaan kooltaan ainoa,johon voi edes jonkinmoisen valmis rullaverhon hankkia. Makkarin verhojen kanssa mietin yhä vaan,että mihin päädyn. Mulla on ne valmiiksi ostetut beigen väriset pimennysverhot,jotka ovat YHÄ VAAN lyhentämättä,mutta en enään tiedä haluanko niitä edes paikoilleen,kun ne vaikuttavat olevan vähän sellaista materiaalia,jotka suorastaan imevät kissankarvoja puoleensa ja yksivärisissä verhoissa ne karvat oikein loistaisivat mun verkkokalvoilleni. En oikein ole osannut vielä päättää,että haluaisinko kuviolliset vaiko yksiväriset verhot,mutta ehkä yksiväriset voisivat sopia paremmin,kun yhdistäisin ne kuitenkin kuvassa näkyvien pitsiverhojen kanssa. Sen tiedän,että kohta kuusi vuotta noita samoja Vallilan Sinilintuverhoja katselleena haluaisin jo kuitenkin vaihtelua. Ei verhoissa mitään vikaa ole ja pidän niistä kyllä,mutta vaihtelu saattaisi kuitenkin virkistää ja pimentävää ominaisuutta ensisijaisesti kaipailen. Meillä roikkuu vielä jouluvalaistuskin ikkunassa tai kausivalaistus ja ajattelin hävittää tuon tähtösen iltojen valostuessa,kun se on ikävästi lampun kuumetessa tummunut jo noinkin paljon melkein kahden talven jäljiltä,kun ostin sen toissa jouluna. Tosi nätti on ollut muutoin,mutta tuo tummentuminen pilaa sen.

 

Lenkkeilykin sujui jälleen talvisissa tunnelmissa lumessa enempi ja vähempi kahlaten,kun lunta sateli yhä vaan lisää. Lenkin jälkeen valmistin ruokatoiveena perunamuusia ja jauhelihamureketta,jotka ovat alkaneet vakiintua vain viikonloppuisin valmistettavien ruokien listalle. Illalla ohjelmassa oli petivaatteiden vaihto,pyykinpesua,herkuttelua,sekä katseltiin Viaplaysta elokuva. Vaihtelua viimeaikaisiin sotaelokuviin saatiin animaatio elokuvasta Taikaportti,joka oli oikein kiva perhe-elokuva.

Petivaatteiden vaihdosta tuli mieleeni mainita,kun bongasin joulukuussa uuden mieluisan pussilakanasetin. Pitkään oli ajatuksissa,että haluaisin pussilakanan,jossa on napitus,ettei täkki karkailisi,kun sitä on ärsyttävä korjailla paikoilleen. Yhdet napilliset entuudestaan jo onkin,mutta aina petivaatteita vaihtaessa on joutunut vuorottelemaan toisilla,joista täkki karkailee. Eipä karkaile enään,kun nämäkin ihanuudet tuli bongattua Vallilan valikoimasta.

 

SUNNUNTAINA tuli löhöiltyä sängyssä aamupäivään saakka,kun yö tuli nukuttua huonosti. En millään saanut lauantai-iltana unta nukkumaan mennessä,kun mielessä alkoi väkisin pyörimään kaikenlaista huolta ja murhetta,joita olen taas yrittänyt vaan sysätä pois ajatuksistani,vaikka tiedän,että joudun niitä kohtaamaan ja käsittelemään. Olo oli itkuinen ja oli pakko nousta sängystä pitämään jonkin sortin huolihetki,kunnes kahden maissa yöllä yritin uudestaan saada unta. Nukahdin loppuviimein,mutta uni oli katkonaista,kun tuli heräiltyä muutaman kerran yön aikana.

Talvinen keli jatkui jatkumistaan lumisateineen ja lenkillä käydessä oli taas mukava talvinen tunnelmansa. Koko viikonloppu satoi siis lunta,kuten moni on saanut ihan itse huomatakkin ja lumikinoksetkin ovat vain kasvaneet kasvamistaan. Ruuanlaittoa ei onneksi tarvinnut miettiä,kun perunamuusia ja jauhelihamureketta jäi lauantailta vielä lämmitettäväksi. Päiväsiivousten ja pyykinpesun lisäksi poikkeuksellisesti pesin vessan ja suihkutilan,joka yleensä on torstaisin perusteellisemmin siivouskohteena. Vessan lavuaarin ja vessanpytyn pesen joinakin päivinä viikon aikana,kun ne keräävät yleensä jo heti pelkästään uuden pölykerroksen siivoamisen jälkeen,mutta kerran viikossa yleensä torstaisin pesen lisäksi myös lattian,sekä muita pintoja. Olin torstaina vaan niin väsynyt,etten jaksanut niitä alkaa siivoamaan. Perjantai-illan halusin vain nauttia hiljaisuudesta ja lauantai-ilta meni muiden juttujen parissa.

Voisin tähän loppuun vielä kertoa vähän siitä,kun viime torstaina hieman ennen puoltayötä heräsin paniikkikohtaukseen,joka oli sellainen todella voimakas ja pelottava. Ahdistus ja lievemmät paniikkituntemukset ovat olleet tutumpia,mutta välillä vielä tulee joskus voimakkaampia paniikkikohtauksia,eikä mikään kerta ole samanlainen tai samoilla tuntemuksillakaan. Yölliset ovat yleensä olleet pahimpia,varsinkin jos niihin on tullut herättyä.

Nukkumaan mennessä nukahdin melkein heti,kun olin niin poikki,mutta heräsin hieman ennen puoltayötä siihen,kun silmät rävähtivät auki. En pystynyt nielemään,enkä saanut kunnolla henkeä. Alkuunsa en edes tajunnut missä olen,mutta hetkenpäästä alkoi ajatus virtaamaan. Se on pelottava tunne. Sydämen syke räjähti hakkaamaan koko kropassa ja jyske kuului korvissa. Oli oli kaaoottinen,levoton ja pelottava,olinhan mä jostainsyystä paniikissa.  Nousin sängynreunalle istumaan ja hengittelemään. Oli tunne,että on päästävä avaamaan keittiöstä ikkuna tai mentävä parvekkeelle hengittelemään raitista ilmaa. Nousin ylös ja pääsin keittiöön,mutta koko kroppa oli omituisen tuntuinen,jalat oli raskaan tuntuiset,kroppa kauttaaltaan ihan puristuksissa,huimasi,tärisytti ja kurkkua kuristi,joka aiheutti tunteen,etten saa kunnolla henkeä. Palasin takaisin sängylle istumaan,mutta olo oli niin levoton ja paniikissa,etten voinut olla paikoillanikaan,joten nousin uudestaan liikkeelle. Yritin juoda vettä,kun yritin helpottaa suun kuivumisen tunnetta,mutta se tuntui takertelevan kurkkuun. Kuljin ees taas keittiötä miettien,että mitä voisin tehdä,kun tiesin saaneeni paniikkikohtauksen ja kokemuksesta tiedän,että niistä tuntemuksista voi yrittää päästä pois kiinittämällä huomio johonkin tekemiseen sen lisäksi,että samalla yrittää muistuttaa itseään siitä,ettei mitään vaaraa ole ja kohtauksista on lukuisia kertoja elämänsä aikana selvinnyt ennenkin hengissä,vaikka kohtauksien aikana luulee jossain vaiheessa jopa kuolevansa. Ensin mieleeni ei tullut yhtään mitään mitä olisin voinut tehdä,ei vaikka miten yritin,kun ajatusta on todella vaikea saada pois siitä pelon tunteesta,vaikka yrittäisikin. Sen vaan haluaa menevän ohitse mahdollisimman pian. Paniikissa on tarve paeta,muttei tiedä mitä paeta tai minne paeta. On vain liuta erilaisia oireita,jotka viestivät jotakin ja niiden hallitseminen ei ole mikään helppo juttu kuitenkaan,vaikka olisikin oppinut niitä hallitsemaan. Ei auttanut,kun istua keittiön tuolille ja odotella,sekä yrittää kertoa itselleen,että kohta se menee ohitse. Istuin ikkunan ääressä ja näpyttelin WhatsApp viestiä naapuriin,joka toi turvallisuuden tunnetta,kun sattui olemaan hereillä ja lukemaan viestini,vaikkei ollutkaan läsnä. Hengittäminen tuntui sakealta ja pikkuhiljaa alkoivat tuntemukset hiipumaan. En keksinyt mitään muuta,kuin syödä hieman kinkkukiusausta. Kohtaus kesti kokonaisuudessaan noin tunnin verran,jonka jälkeen iski voimaton ja väsynyt olo. Väsymyksen tunne johdatteli mut  sänkyyn ja nukahdin. Perjantai aamuna en olisi jaksanut millään nousta,mutta tieto perjantaista ja alkavasta viikonlopulta lohdutti kyllä siihen hetkeen ja paniikkikohtauskin oli onneksi enään  yöllinen pelottava muisto vain. 

Tällaista tällä kertaa. Nyt on pakko painella petiä kohti unta yrittämään,joten hyvää yötä.