Ihana talvi!

Viimeinen talvikuukausi eli helmikuu on alkanut ja lunta,sekä talvisia kelejä vaan riittää. Viikonloppuna saatiin lisäystä lumeen ja talvimaisemat vain kaunistuivat entisestään. Tämä talvi on ollut juuri sellainen mitä toivoa voi eli lunta ja pakkasia on riittänyt. Jotkut ovat jo saaneet tarpeekseen lumen määrästä,mutta mua ei haittaa,vaikka sitä saataisiin vielä lisääkin. Talveen kuuluu lumi ja pakkanen,eikä tällaisia talvia ihan joka vuosi kuitenkaan aina ole tullut. 

Mulle talvi on ollut kaikista vuodenajoista sellainen,että koen talvessa hyviä puolia olevan enemmän,kuin huonoja. Pidän siitä,että talvisin on pimeää. Pimenevissä iloissa on aina se oma tunnelmansa ja silmänikin sietävät paremmin hämärää,kuin valoisuutta. Nukahtamisenkin kannalta pimeys on itselleni helpottavaa,koska kesäisin liiallinen valoisuus,sekä kuumuus vaikeuttavat unensaantia ja nukkumista. Talvisin viileä ja raikas ilma on mukavampaa hengittää ja olotilani pysyy jostain syystä parempana viileämmissä olosuhteissa.

 

 

Talvisin siinä piilee sellainen oma pieni juttunsa jos sattuu päästä joskus kävelemään lumessa auraamattomalla tiellä,kuten vaikkapa viikonloppuna pääsi lenkillä käydessä. Hieman raskaampaahan se on kulkea lumessa,mutta siinä vaan on aina se jokin oma tunnelmansa ja tuohan se vähän vaihtelua,sekä lisätehoa kävelyynkin. Parhaimmillaan tuli eräällä polku pätkällä humahdettua poviin ja reisiin saakka hankeen,kun oli tarkoitus tehdä polku toisaalle,jota kukaan ei ollut vielä avannut. Nämä on näitä pieniä vaihteluita,ettei aina tarvitse olla samanlaista.

Lumiset talvet aiheuttavat väistämättä joillekkin kiukkua,joka suuntautuu auraajiin. Ymmärrän kyllä,että joillain voi olla hankaluuksia esimerkiksi terveydellisistä tai liikuntarajotteisista syistä  kulkea hangessa. Joillain taas voi olla hankaluuksia työntää esimerkiksi lastenrattaita tai vaunuja ja osalla on vaikeuksia päästä kulkemaan vaikkapa polkupyörällä. Autoilijoilla on myös omat hankaluutensa ja ajoteiden pitäisi olla siinä kunnossa,että autoilijoiden olisi turvallista ajella. Olen ihan hyvilläni siitä,että asun kerrostalossa,jonka pihat aurataan silloin,kun joku ne kerkiää käydä kellonajasta riippumatta auraamassa,eikä mun tarvitse siitä valittaa jos pihat tai tiet ovat auraamatta. Autoakaan,kun ei ole niin apostolinkyydillä kyllä pääsee. Tiedän ja ymmärrän,ettei kaikilla suju ihan yhtä hyvin ja joukkoon mahtuu tietysti myös aina niitä mukavuudenhaluisia valittajiakin,jotka valittavat vain valittamisen ilosta. Meitä on aina joka lähtöön. 

Välillä tuntuu,ettei joillain ole käsitystä tai ymmärrystä siitä,että eihän se auraajien vika ole jos eivät ole juuri jokaisen oman toiveen tai tahdon mukaan vielä kerineet paikanpäälle auraamaan tai saaneet juuri tiettyä pihamaata tai tienpätkää aurattua jokaisen toiveen tai tahdon mukaan. Samaan aikaan ei voi olla  kukaan kahdessa paikassa ja järjestys on jokaisella aurauskalustolla omansa. Sitten,kun auraajat hoitavat hommansa niin tietysti valitetaan siitäkin jos auraavat öisin,kun se häiritsee unta,mutta jos eivät auraisi niin sitten voitaisiin taas valittaa siitä,kun ei ole aurattu. Vallan ihmeellistä rutinaa sitä saa lumisina talvina aina kuulla tai lueskellakkin,kun mikään ei ole hyvä,mikään ei kelpaa,eikä välttämättä osata edes arvostaa tehtyä työtäkään. Tuntuu,että tällaiset ihmiset kuvittelevat olevansa ainoita ihmisiä maailmassa,jotka tarvitsisivat erikoispalvelua ja ovat unohtaneet,että on niitä muitakin,eikä asiat voi aina mennä vain oman tahdon mukaan. Kyllä ne auraajat tarvittaessa läpi vuorokauden hoitavat työtänsä ja haasteita tulee jos esimerkiksi jatkuvasti sataa vaan lisää lunta tilalle,joten pikkaisen siis olisi hyvä löytyä ymmärrystä. Voihan toki olla,ettei kalustoa ole aina riittävästi käytössä olosuhteiden vallitsemiin tarpeisiin,mutta siitä  palautteen voi antaa sinne minne se kuuluukin,eikä negatiiviseen sävyyn arvostella ja pilkata niitä,jotka yrittävät työtänsä kuitenkin tehdä. Jokainen voi aina itse tehdä asiat paremmin jos siihen pystyy ja kykenee,mutta se siitä. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa,ettei lumikaan kenenkään riesana loputtomiin kestä kuitenkaan. Kevääseenkään ei ole enään pitkä aika. 

 

Mua on vähän harmittanut,kun tänä talvena en ole käynyt vielä kertaakaan luistelemassa,vaikka kelejä on ollut ja lähin ulkojää sijaitsee tuossa hyvin lähellä. Ei sitä jotenkaan vaan ole viitsinyt itsekseen mennä jäille pyörimään,kun se tuntuu jotenkin tylsältä,eikä ole ollut ketään seuraksikaan. Lasteni kanssa tuli käytyä luistelemassa talvisin jos ulkojäitä oli,kun olivat nuorempia. Viime talvena tuli käytyä vielä luistelemassa nuorimmaisen poikani kanssa,mutta niin ne ajat muuttuvat. Vielä on kuitenkin talvea jäljellä ja toivottavasti sitä saisi haettua luistimet varastosta ja tulisi käytyä edes kerran luistelemassa.

Talvisista lajeista hiihtäminen on houkutellut mua jo vuosia,mutta aina,kun olen katsellut suksien ja monojen hintoja niin se ajatus on hiipunut siihen. Nykyään hiihtoladutkin sijaitsisivat tuossa lähellä. Enpä tiedä pääsisinkö suksilla enään edes eteenpäinkään tai kuinkahan mahtaisi käydä jos tulisi vastaan ylämäki tai alamäki. Olisi sekin varmasti näky. Lapsena tykkäsin hiihtämisestä ja mulla on mukavia lapsuusmuistoja mm. siitä,kun edesmennyt pappani aina voiteli mummolan saunassa suksia,että pääsee koulussa tai hiihtokisoissa hiihtämään ja kyllä mä palkintolusikoitakin sain. Laskettelurinteissä olen käynyt myös viimeksi joskus nuoruudessani ja vuosien varrella on tullut ajatuksia,että olispas mukava joskus käydä vielä testaamassa laskettelua,mutta eipä vaan ole tullut lähdettyä ja vielä vähemmän odottaisin pysyväni pystyssä lasketteluristeessä. Lumikenkäily on ollut uusin mielenkiinnon kohde,jota haluaisin joskus kokeilla. Ehkä tuo aiemmin mainitsemani lumessa tarpominen jotenkin liittyy siihen. Saas vaan nähdä tuleeko joskus kokeiltua vai jääkö sekin vaan listalle olisipas kiva kokeilla.

Talvi on mukavan hiljasta ja rauhallista aikaa. Talvinen luonto on kaunis lumipeitteineen ja kimaltavine henkineen. Pakkasenpauke ja lumen narskunta kävellessä kenkien alla luovat aina oman tunnelmansa. Auringonnousut ja auringonlaskut ovat mielestäni jotenkin näyttävämpiä talvisin. Tähtitaivas ja kuun valaistus luovat myös oman tunnelmansa. Revontulet ovat näyttäviä jos niitä sattuu näkymään,mutta harmikseni en tänä talvena ole niitä bongannut kertaakaan. Itseasiassa olen viimeksi bongannut niitä todistettavasti 2018 ja 2019. Piti ihan tarkistaa,koska olen edes jonkinmoisia kuviakin saanut niistä ikuistettua.

Revontulia marraskuussa 2018

Revontulia syyskuussa 2019

Välillä sitä on jo tullut mietittyä,että eipä menee kauaa,kun on talven aika vaihtua kevääseen ja toisinaan on harmi luopua näin ihanasta talvesta,mutta kyllä mä ihan mielelläni kevättäkin odotan,kun luonto alkaa vuorostaan heräilemään ja pääsee näkemään ja kuulemaan vaihteluksi taas vähän muitakin luonnon tarjoilemia elämyksiä. Kaikissa vuodenajoissa on jokaisessa ne hyvät puolensa kuitenkin,vaikka olisikin niitä huonompiakin puolia. Täytyy nyt vaan yrittää nauttia vielä,kun talvea on jäljellä <3