Kesäloma siivouksia ja muita siivoushöpinöitä
Tänään on taas yksi tavoite kesälomalle suoritettu,yes! Eilen illalla sain siivottua keittiön rojukaapin ja tällepäivää otin sitten viimein ohjelmaan vaatekaappien siivouksen. Nyt sitä taas helposti löytääkin mitä tarvitsee. Tulipahan taas hävitettyä muutama pussillinen "vaateroskaa". Siivouksen ikävä puoli on joskus se,että nyt ne vaatepussit sitten odottelee makkarin nurkassa,että hävitän ne jätasemalle jahka saan joltain joskus kyydin järjestettyä. Mä vaan en tunnetusti jaksa kauaa nurkissani katsella sellasta säilömistä,joten saattaapi olla,että yönpimeinätunteina niitä tulee häviteltyä tuonne sekajätteeseen. Mä olen hirmuisen huono kierrättelijä,puhumattakaan roskien lajittelusta. Ihan hävettää ja jopa harmittaakin välillä,mutta kukaanhan ei ole täydellinen,en edes minä.
Vielä tarttis ottaa urakaks eteisen siivouskaappi,kun hiljattain sieltä rojahti yllättäen ylempi lokero alas ja kaikki on sit ollut vähän hujanhajan. Ne pari lokeroa on olleet vähän sellasia muovisia pilipalilootia ja mietinkin jo rapee vuosi sitten tähän asuntoon muuttaessa,että kuinkahan kauan ne mahtanee kestää minkäänlaista painoa. Täytyis koittaa saada korjattua ne jotenkin kestävämmin paikoilleen,vaikka en mä niissä mielestäni mitään kovin painavaakaan ole säilytellyt.
Mä kuulun niihin ihmisiin,jotka ei siedä sotkua ja epäjärjestystä kotonaan. Mä inhoan rikkinäisiä ja likasia asioita. Mua häiritsee jopa asua asunnossa,jossa on esim.kulahtaneet lattialistat,maalipinnat,tapetit tm,mutta ihan hyvin olen silti pärjännyt niiden asioiden kanssa,vaikka ne mua häiritseekin. Köyhä voi vaan haaveilla täysin ehjästä ja siististä asunnosta.
Jos mä joutuisin elelemään määrää pidempään sotkunkeskellä niin se kyllä ei jäis huomaamatta tai kuulemattakaan,kun mä ahdistuisin siitä. Sekin on joskus tullut koettua. Lisäksi mä inhoan siivota myös toisten sotkuja, jotka itse ovat kykeneväisiä siivoamaan omat jälkensä. Mikä onkaan ärsyttävmpää,kuin se että sitä itse haluais viihtyä siistissä asunnossa,mutta joku perheenjäsen taas ei välttämättä lainkaan piittaakkaan siisteydestä. Jotkin asiat ne ei vaan periydy äidiltä jälkikasvulle,kuten vaikkapa nämä siisteysasiat. Näistä on monesti tullut erimielisyyksiäkin,se tuskin lienee mikään yllätys. Olen se nipottava ja valittava äiti,kun ei ne jotkin asiat vaan puheellakaan perille mene,mutta tuskimpa lienen ainoa yksilö tässä maailmankaikkeudessa. Mutta ehkä mä olen tässä asiassa tehnyt vähän karhunpalveluksenkin,kun en ole itseasiassa antanut jälkikasvunkaan osallistua siivoukseen muutoin kuin ihan lapsuusaikoina jos ovat halunneet touhuta rätin kanssa mukana. Tämä johtuu ihan siitä,että mä olen nähnyt näitä siivous ja tiskaustuloksia ihan riittävästi,eikä ne mun silmää miellytä. Joudun siis tekemään kuiteskin kaiken perässä niin parempi vaan tehdä itse. Mutta tämmöset ihan perus asiat,kuten roskien vieminen roskikseen,vaatteiden vieminen pyykkikoriin ja omien jälkiensä siivoaminen muutoin nyt luulis olevan ihan jokaisella hallussa,kun niistä on kyllä kautta aikojen puhuttu ja muistuteltukin. Tuppaa vaan varsinkin teiniaika tuomaan lapsille mukanaan sellaista ihmeellistä unohtelua näissäasioissa mitä olen pistänyt merkille. Mä en voi sietää,että meillä viedään ruokavehkeitä vaikkapa olkkariin! Välillä toki voi elokuva iltana syödä jätskiä ja karkkia siellä,mutta meillä on keittiö ruokailua varten.Tämäkin asia on tupannut välillä jossainvaiheessa jälkikasvulta unohtumaan. Mä en myöskään siedä jos sänkyyn mennään likasilla päällyvaatteilla makoilemaan. Miten turhauttavaa on pestä petivehkeitä,kun ne on heti kohta jo likaset.Tästä asiasta olen joutunut valittamaan muillekkin kuin pelkästään jälkikasvulle,kun mun sänkyyni ei ole mitään asiaa! Meillä ei ole edes koskaan koiratkaan saaneet tulla sänkyyn silloin,kun niitä on ollut. Kissaa on vaikeampi estää,mutta onneksi meillä onkin sisäkissa. Mä tykkään,että kotiin tullessa vaihdetaan kotivaatteet ja nukkumaan mennessä yövaatteet,mutta kaikille tämäkään asia ei ole muodostunut tavaksi. On siis välillä pakko myös yrittää sietää asioita joita ei sietäiskään. Mä myös haluan,että meillä pestään ensimmäisenä kädet aina,kun tullaan kotiin. Tämä on toteutunut hyvin vaihtelevasti,yleensä silloin,kun olen kotona muistutamassa asiasta.
Mä pyrin siivoilemaan päivittäin aina samantien,kun sotkua tulee. Se on hyvä tapa,koska siten ei pääse kertymään sellasta suurta sotkua,joka itselle aiheuttais sellasen stressitilan,kun en enään tietäis mistä alottaa,mistä jatkaa ja mihin lopettaa jos jokapuolella olis jotakin siivottavaa. Niitäkin kaaoksia on kyllä elämänvarrella koettu,enkä haluais niihin tilanteisiin joutua.
Mä tiskaan astiat heti ruokailun jälkeen ja jos ei jaksa tiskata niin sit turvaudutaan kertakäyttöastioihin. Meillä ei ole astianpesukonetta,eikä tulekkaan. Pyykkiä mä pesen päivittäin,kun mä en halua pyykkikoriin muodostuvan minkäänlaista pyykkivuorta. Imuri on mun parhaita ystäviäni ja sen kanssa tulee tanssahdeltua päivittäin.
Kerran viikossa mä pyyhin pölysiä rätin kanssa,sekä pesen wc ja suihkutilan samalla,kun suoritan kissanhuussille perusteellisemmat pesutoimenpiteet. Kissallamme on käytössä kristallihiekka,josta poistellaan vaan kakat päivittäin ja ohjeen mukaan 20-30päivän välein pitäis sit vaihtaa koko hiekka,sekä desinftioida hiekkalaatikko,mutta mä teen sen joka viikko,koska meillä siihen on tarvetta. Tästä kissanhiekka aiheesta mahdollisesti jokutoinen kerta lisää...
Petivehkeet mä pesen kerran viikossa tai joka toinen viikko,riippuen ihan siitä,että onko kuinka tarvetta. Puhtaissa petivehkeissä tulee hyvät unet ja se on jännä,että kuinka sen puhtauden oikein voi aistia nukkumaanmennessä. Lattiamoppia mä heiluttelen aina vähän tarpeen mukaan ja suihkun lattiakaivoakin yritän aina välillä putsata ja se on itseasiassa varmaan hirvein siivousoperaatio. Jos sitä tekis säännöllisesti niin se ei ehkä olis niin paha. Hellan alta tulee muistettua myös välillä siivoilla,kun sinne eksyy ruuanlaitonyhteydessä aina joskus kaikennäköistä. Pesukonetta tulee pintapuolelta pyyhittyä ja välillä vähän sisäpuoleltakin siivoiltua,mutta se on jotenkin sellanen laite,että vaikka se on tärkeä ja paljon käytössä niin sitä sais siivoilla kyllä useamminkin siihennähden. Ikkunanpesut pyrin suorittamaan edes kerran vuoteen ja se on myös vähän ikävä operaatio,kun kasikinttuset eli hämäkäkit tuppaa viihtymään ikkunanväleissä ja vähän jokapuolella,hui. Unohtukohan vielä mainita jostakin? Jos ei niin sitten kerrottakoon,että on yks paikka, jonka siivoaminen tuottaa hankaluuksia ja mulla se jää ikäväkyllä siivoamatta...jääkaappipakastimen takaosa!
Jääkaapin taustahan suositellaan imuroitavan mahdollisista pölyistä ym ainakin kerran vuodessa,mieluiten parikin ja ihan paloturvallisuuden vuoksi. Voinpa todeta,että tuommonen jääkaappipakastin mikä tässä meidän asunnossa on,joka on tungettu tommoseen omaan kivaan välikköönsäkin niin enpähän sitä saa siirrettyä mitenkään pois paikaltansa. En tiedä onko sitä koskaan kukaan muukaan asukas siirtänyt ja siivonnut pölyistä. Mutta minkäs teet,kun et saa sitä vaan siirrettyä. Siivoisin siis jos voisin!
Välillä toki tulee päiviäkin,kun ei vaan kerkiä siivoamaan tai ei vaan yksinkertaisesti huvita ja silloin ei sitten siivotakkaan. En mäkään kuiteskaan mikään siivousaddikti ole pahimmastapäästä. Viihdyn vaan sellasessa perus siistissä ymäristössä ja koti on kuiteskin se paikka,jossa tulee aikaa vietettyäkin. Mutta enpä mä kuitenkaan stressaa siitä,että kuinka muilla kotona siivotaan. Ei mua varten tartte siivota jos mä joskus jonnekkin eksyn kylään. Jokainen elää haluamallaan tavalla tai tavalla, jotka olosuhteet määrittelee.
Tähän loppuun vielä mainittakoon,että on kaks kodinkonetta siivouksessa,joita ilman olis kamalaa ja ne on pyykinpesukone ja imuri. Ilman niitä en vaan vois olla!
Vielä tarttis ottaa urakaks eteisen siivouskaappi,kun hiljattain sieltä rojahti yllättäen ylempi lokero alas ja kaikki on sit ollut vähän hujanhajan. Ne pari lokeroa on olleet vähän sellasia muovisia pilipalilootia ja mietinkin jo rapee vuosi sitten tähän asuntoon muuttaessa,että kuinkahan kauan ne mahtanee kestää minkäänlaista painoa. Täytyis koittaa saada korjattua ne jotenkin kestävämmin paikoilleen,vaikka en mä niissä mielestäni mitään kovin painavaakaan ole säilytellyt.
Mä kuulun niihin ihmisiin,jotka ei siedä sotkua ja epäjärjestystä kotonaan. Mä inhoan rikkinäisiä ja likasia asioita. Mua häiritsee jopa asua asunnossa,jossa on esim.kulahtaneet lattialistat,maalipinnat,tapetit tm,mutta ihan hyvin olen silti pärjännyt niiden asioiden kanssa,vaikka ne mua häiritseekin. Köyhä voi vaan haaveilla täysin ehjästä ja siististä asunnosta.
Jos mä joutuisin elelemään määrää pidempään sotkunkeskellä niin se kyllä ei jäis huomaamatta tai kuulemattakaan,kun mä ahdistuisin siitä. Sekin on joskus tullut koettua. Lisäksi mä inhoan siivota myös toisten sotkuja, jotka itse ovat kykeneväisiä siivoamaan omat jälkensä. Mikä onkaan ärsyttävmpää,kuin se että sitä itse haluais viihtyä siistissä asunnossa,mutta joku perheenjäsen taas ei välttämättä lainkaan piittaakkaan siisteydestä. Jotkin asiat ne ei vaan periydy äidiltä jälkikasvulle,kuten vaikkapa nämä siisteysasiat. Näistä on monesti tullut erimielisyyksiäkin,se tuskin lienee mikään yllätys. Olen se nipottava ja valittava äiti,kun ei ne jotkin asiat vaan puheellakaan perille mene,mutta tuskimpa lienen ainoa yksilö tässä maailmankaikkeudessa. Mutta ehkä mä olen tässä asiassa tehnyt vähän karhunpalveluksenkin,kun en ole itseasiassa antanut jälkikasvunkaan osallistua siivoukseen muutoin kuin ihan lapsuusaikoina jos ovat halunneet touhuta rätin kanssa mukana. Tämä johtuu ihan siitä,että mä olen nähnyt näitä siivous ja tiskaustuloksia ihan riittävästi,eikä ne mun silmää miellytä. Joudun siis tekemään kuiteskin kaiken perässä niin parempi vaan tehdä itse. Mutta tämmöset ihan perus asiat,kuten roskien vieminen roskikseen,vaatteiden vieminen pyykkikoriin ja omien jälkiensä siivoaminen muutoin nyt luulis olevan ihan jokaisella hallussa,kun niistä on kyllä kautta aikojen puhuttu ja muistuteltukin. Tuppaa vaan varsinkin teiniaika tuomaan lapsille mukanaan sellaista ihmeellistä unohtelua näissäasioissa mitä olen pistänyt merkille. Mä en voi sietää,että meillä viedään ruokavehkeitä vaikkapa olkkariin! Välillä toki voi elokuva iltana syödä jätskiä ja karkkia siellä,mutta meillä on keittiö ruokailua varten.Tämäkin asia on tupannut välillä jossainvaiheessa jälkikasvulta unohtumaan. Mä en myöskään siedä jos sänkyyn mennään likasilla päällyvaatteilla makoilemaan. Miten turhauttavaa on pestä petivehkeitä,kun ne on heti kohta jo likaset.Tästä asiasta olen joutunut valittamaan muillekkin kuin pelkästään jälkikasvulle,kun mun sänkyyni ei ole mitään asiaa! Meillä ei ole edes koskaan koiratkaan saaneet tulla sänkyyn silloin,kun niitä on ollut. Kissaa on vaikeampi estää,mutta onneksi meillä onkin sisäkissa. Mä tykkään,että kotiin tullessa vaihdetaan kotivaatteet ja nukkumaan mennessä yövaatteet,mutta kaikille tämäkään asia ei ole muodostunut tavaksi. On siis välillä pakko myös yrittää sietää asioita joita ei sietäiskään. Mä myös haluan,että meillä pestään ensimmäisenä kädet aina,kun tullaan kotiin. Tämä on toteutunut hyvin vaihtelevasti,yleensä silloin,kun olen kotona muistutamassa asiasta.
Mä pyrin siivoilemaan päivittäin aina samantien,kun sotkua tulee. Se on hyvä tapa,koska siten ei pääse kertymään sellasta suurta sotkua,joka itselle aiheuttais sellasen stressitilan,kun en enään tietäis mistä alottaa,mistä jatkaa ja mihin lopettaa jos jokapuolella olis jotakin siivottavaa. Niitäkin kaaoksia on kyllä elämänvarrella koettu,enkä haluais niihin tilanteisiin joutua.
Mä tiskaan astiat heti ruokailun jälkeen ja jos ei jaksa tiskata niin sit turvaudutaan kertakäyttöastioihin. Meillä ei ole astianpesukonetta,eikä tulekkaan. Pyykkiä mä pesen päivittäin,kun mä en halua pyykkikoriin muodostuvan minkäänlaista pyykkivuorta. Imuri on mun parhaita ystäviäni ja sen kanssa tulee tanssahdeltua päivittäin.
Kerran viikossa mä pyyhin pölysiä rätin kanssa,sekä pesen wc ja suihkutilan samalla,kun suoritan kissanhuussille perusteellisemmat pesutoimenpiteet. Kissallamme on käytössä kristallihiekka,josta poistellaan vaan kakat päivittäin ja ohjeen mukaan 20-30päivän välein pitäis sit vaihtaa koko hiekka,sekä desinftioida hiekkalaatikko,mutta mä teen sen joka viikko,koska meillä siihen on tarvetta. Tästä kissanhiekka aiheesta mahdollisesti jokutoinen kerta lisää...
Petivehkeet mä pesen kerran viikossa tai joka toinen viikko,riippuen ihan siitä,että onko kuinka tarvetta. Puhtaissa petivehkeissä tulee hyvät unet ja se on jännä,että kuinka sen puhtauden oikein voi aistia nukkumaanmennessä. Lattiamoppia mä heiluttelen aina vähän tarpeen mukaan ja suihkun lattiakaivoakin yritän aina välillä putsata ja se on itseasiassa varmaan hirvein siivousoperaatio. Jos sitä tekis säännöllisesti niin se ei ehkä olis niin paha. Hellan alta tulee muistettua myös välillä siivoilla,kun sinne eksyy ruuanlaitonyhteydessä aina joskus kaikennäköistä. Pesukonetta tulee pintapuolelta pyyhittyä ja välillä vähän sisäpuoleltakin siivoiltua,mutta se on jotenkin sellanen laite,että vaikka se on tärkeä ja paljon käytössä niin sitä sais siivoilla kyllä useamminkin siihennähden. Ikkunanpesut pyrin suorittamaan edes kerran vuoteen ja se on myös vähän ikävä operaatio,kun kasikinttuset eli hämäkäkit tuppaa viihtymään ikkunanväleissä ja vähän jokapuolella,hui. Unohtukohan vielä mainita jostakin? Jos ei niin sitten kerrottakoon,että on yks paikka, jonka siivoaminen tuottaa hankaluuksia ja mulla se jää ikäväkyllä siivoamatta...jääkaappipakastimen takaosa!
Jääkaapin taustahan suositellaan imuroitavan mahdollisista pölyistä ym ainakin kerran vuodessa,mieluiten parikin ja ihan paloturvallisuuden vuoksi. Voinpa todeta,että tuommonen jääkaappipakastin mikä tässä meidän asunnossa on,joka on tungettu tommoseen omaan kivaan välikköönsäkin niin enpähän sitä saa siirrettyä mitenkään pois paikaltansa. En tiedä onko sitä koskaan kukaan muukaan asukas siirtänyt ja siivonnut pölyistä. Mutta minkäs teet,kun et saa sitä vaan siirrettyä. Siivoisin siis jos voisin!
Välillä toki tulee päiviäkin,kun ei vaan kerkiä siivoamaan tai ei vaan yksinkertaisesti huvita ja silloin ei sitten siivotakkaan. En mäkään kuiteskaan mikään siivousaddikti ole pahimmastapäästä. Viihdyn vaan sellasessa perus siistissä ymäristössä ja koti on kuiteskin se paikka,jossa tulee aikaa vietettyäkin. Mutta enpä mä kuitenkaan stressaa siitä,että kuinka muilla kotona siivotaan. Ei mua varten tartte siivota jos mä joskus jonnekkin eksyn kylään. Jokainen elää haluamallaan tavalla tai tavalla, jotka olosuhteet määrittelee.
Tähän loppuun vielä mainittakoon,että on kaks kodinkonetta siivouksessa,joita ilman olis kamalaa ja ne on pyykinpesukone ja imuri. Ilman niitä en vaan vois olla!
Kommentit
Lähetä kommentti