Kroppaprojekti mölinää
Tässä mä siemailen kylmää maitokaakaota läppäri seurana ja haaveilen vaan samalla kapeammasta ympärysmitasta...Jätskiäkin on tänään mennyt oikein pari kappaletta,1mehujää ja jätskikiskalta 3jätskipalleroa rasiassa. Katseltiin tuossa illalla perheleffa ja seuraksi söin pari Royal patukkaa. Lueskelin ravintotaulukkoja ja kauhistelin taas niitä kaloreita,hiilareita ja rasvojakin! Tälle päivä on tullut taas vaihteeks popsittua siis ravintoarvoltaan köyhiä kaloreita,mutta sallittakkoon se,kun onhan nyt viikonloppu...Tokihan näin kesällä sitä jätskiä menee ihan viikollakin,mutta sallittakoon se,kun nythän on kesä... Niimpä niin. Nyt vähän sitä itsekuriakin kyllä tarvittais ja sitä lujempaa tahtoa,mutta enpähän yhtään tiedä missä ne piilottelee. Ehkä mä jotenkin olen itselleni jo saanut iskostettua sellasta typerää ajatteluakin,että ei tästä enään mitään tule kuiteskaan,ei ne tuloksetkaan enään näkyis,kun sitä alkaa jo olla näin vanhakin. Kaikki vaan vaikeutuu vanhetessa ja vyötärölihavuuskin kuuluu jo tähän ikään,kun aineenvauhduntakin hidastuu. Kaikki kertyy ympärille mitä syö,mutta lihaksisto alkaa kuihtua jne jne. Sitten on se tuleva kiire ja stressikin jo taas kohta arjessa niin mites se sitten vaikuttaa jos pääsiskin alkuun. Ikäkriisikään ei yhtään auta tätä asiaa osaltaan,mutta eihän sekään estä kuiteskaan yrittämästä. Voihan olla,että mä vielä yllätyn ja onnistunkin! Toivoa on aina.
Eipä taida edes mun tämän päivän 11-12km kävelylenkki ja 4km kauppareissu kuluttaa näitä tämän päivän kalori lukemia,mutta ei hätää,kun huomenna taas normaalisti lenkkeillään ja lisäks jumpataankin.
Mä oon ihme kyllä pysynyt siinä,että kerran viikossa teen kotijumppaa ja tälläviikolla on sit se, kun lisään toisenkin päivän,joka on huomenna.
Tiistana tuli kuminauhan kanssa huhkittua taas tunninverran putkeen ja kyllä nuo paripäivää oli taas mielenkiintosia,kun reidet ja peppu oli kipeenä. Istuminen ja alamäkeen kävely on aina vähän oma kokemuksensa niinä päivinä,kun nämä lihakset kipeytyy,mutta kolmantena päivänä ne lihaskivut onkin jo viimestään lähes kokonaan poissa eli tänään ei enään tunnu missään,vaikka eilen illalla vielä tuntu,ettei se lopu.Yöuni tekee osaltaan ihmeitä palautumiselle. Tuossa oli pari huonosti nukuttua yötäkin takana,kunnes viimeyönä sitten sain nukuttua taas ihan hyvin.
Tää kesäaika on vähän hankalaa aikaa itselle ja nyt kun on taas ollut lämpöisempiä päiviäkin niin siitä on ne omat haittansa ja osa niistä hankaloittaa tätä mun vasta alussa olevaa kroppaprojektiani.
Mä kun kärsin ummetuksesta niin voipi vaan arvailla,että jos suoli toimii muutenkin huonosti niin miten se sitten toimii,kun lämpö vaikuttaa lisäksi kehoon... Mä olen lähes jatkuvasti vatsa turvoksissa ihanvaan sentakia,ettei mun suoli vaan toimi. Sitten turvottaa lisäksi vaihtelevasti se mitä on suuhunsa laittanut ja kaikki viime kesän jälkeen kertyneet +8kg on kertyneet suurinosa juurikin vyötärölle niin on siinä melkoinen haaste keksiä,että miten ne sentit sais sulateltua pois. Eipähän auta ne vanhat keinotkaan...silloin,kun oli vielä nuori. Nyt pitäis löytää uudet ja toimivammat keinot,mutta enköhän mä ne vielä löydä jahka aikani testailen.
Se on se motivaatio asia itsellä vaan vähän sellanen,että mä olen vähän sellasta kyllästyvää sorttia ja kotosalla jumppailu vaan saattaa lopahtaa jossainkohtaa ihan siks,että se käy tylsäksi vaan itekseen puhkuttaa ja heilua seinien välissä. Tiedän sen kokemuksesta. Mä harrastaisin mieluusti jotakin ryhmäliikuntaa jos vaan olis mahdollista,mutta nyt on mentävä näillä vaihtoehdoilla mitä on ja yritän luottaa siihen,että jossainvaiheessa mä vielä saan jotain tuloksia edes.
Se ei vaan kuiteskaan tämä homma toimi niin,että se pelkkä pötsi sitten kapenee jos on kavetakseen tai reidet,vaan se rasvahan palaa sitten tasaisesti jokapuolelta. Ja muunmuassa tämän todellisuuden vuoksi mä en tulisi koskaan saamaan sellaista kroppaa,jonka haluaisin ja se toinen todellisuus on se,että mun luusto ja mittasuhteet on nämä mitä on ja niihinkään ei voi vaikuttaa eli mä en koskaan tulis saamaan sellaista mieluisaa vartaloa,jonka kanssa voisin elää tyytyväisenä.
Näin vanhemmiten kuitenkin riittää tavoitteeks,että jos nyt edes vähän paremmaks tästä tämänhetkisestä tilanteesta vois vielä jollakintapaa päästä,pysyis terveenä ja toimintakykyisenä.
Mulla ei ole tarkoituksena kuitenkaan yrittää sillai laihduttamalla laihduttaa,kun se on sellanen vähän hankala asia itelle. Tokihan mä haluaisin olla hieman pienempi ja köykäsempi,mutta en kuiteskaan halua enään tavoittella mitään laihuutta,koska pelkään sen seurauksia.
Olen joskus pudottanut painoa suurimmillaan -32kg ja se ei ihan terveellisimmän kaavan mukaan tapahtunut. Siihen vähän jojoilua,sekä vanhenemisen myötä tapahtuvaa normaaliakin rupsahtamista niin ei sitä uskaltais enään laihtua,kun tuo ihokaan ei varmaan pysyis perässä,kun ei ole tähänkään mennessä toivotullatavalla pysynyt ja en haluis sen löystyvän,löllyvän ja paikoin roikkuvan enään yhtään pahemmin vielä tässävaiheessa. Joskus aikanaan paikat kuiteskin tulee loputkin roikkumaan,mutta se ei ole ajankohtaista ihan vielä kuiteskaan.
Mä ihan mielenkiinnosta seuraan tämän tilanteen kehittymistä,että mihin tämä tälläkertaa mahtanee johtaa ja varmasti tämä prosessi tulee olemaan täällä blogissakin esillä,kun onhan tämä kuiteskin yksi oma taipaleensa mun arjessa,jonka parissa mä yritän työstää asiaa eteenpäin. Ehkä onnistun,ehkä en,mutta mitäänhän ei saa yrittämättä.
Mä kutsun tätä kroppaprojektiksi vai pitäisköhän kutsua ikuiseksi kroppaprojektiksi,kun enemmänkin semmonen tää varmaan on ollut kaikkine muutoksineen elämänvarrella.
Eipä taida edes mun tämän päivän 11-12km kävelylenkki ja 4km kauppareissu kuluttaa näitä tämän päivän kalori lukemia,mutta ei hätää,kun huomenna taas normaalisti lenkkeillään ja lisäks jumpataankin.
Mä oon ihme kyllä pysynyt siinä,että kerran viikossa teen kotijumppaa ja tälläviikolla on sit se, kun lisään toisenkin päivän,joka on huomenna.
Tiistana tuli kuminauhan kanssa huhkittua taas tunninverran putkeen ja kyllä nuo paripäivää oli taas mielenkiintosia,kun reidet ja peppu oli kipeenä. Istuminen ja alamäkeen kävely on aina vähän oma kokemuksensa niinä päivinä,kun nämä lihakset kipeytyy,mutta kolmantena päivänä ne lihaskivut onkin jo viimestään lähes kokonaan poissa eli tänään ei enään tunnu missään,vaikka eilen illalla vielä tuntu,ettei se lopu.Yöuni tekee osaltaan ihmeitä palautumiselle. Tuossa oli pari huonosti nukuttua yötäkin takana,kunnes viimeyönä sitten sain nukuttua taas ihan hyvin.
Tää kesäaika on vähän hankalaa aikaa itselle ja nyt kun on taas ollut lämpöisempiä päiviäkin niin siitä on ne omat haittansa ja osa niistä hankaloittaa tätä mun vasta alussa olevaa kroppaprojektiani.
Mä kun kärsin ummetuksesta niin voipi vaan arvailla,että jos suoli toimii muutenkin huonosti niin miten se sitten toimii,kun lämpö vaikuttaa lisäksi kehoon... Mä olen lähes jatkuvasti vatsa turvoksissa ihanvaan sentakia,ettei mun suoli vaan toimi. Sitten turvottaa lisäksi vaihtelevasti se mitä on suuhunsa laittanut ja kaikki viime kesän jälkeen kertyneet +8kg on kertyneet suurinosa juurikin vyötärölle niin on siinä melkoinen haaste keksiä,että miten ne sentit sais sulateltua pois. Eipähän auta ne vanhat keinotkaan...silloin,kun oli vielä nuori. Nyt pitäis löytää uudet ja toimivammat keinot,mutta enköhän mä ne vielä löydä jahka aikani testailen.
Se on se motivaatio asia itsellä vaan vähän sellanen,että mä olen vähän sellasta kyllästyvää sorttia ja kotosalla jumppailu vaan saattaa lopahtaa jossainkohtaa ihan siks,että se käy tylsäksi vaan itekseen puhkuttaa ja heilua seinien välissä. Tiedän sen kokemuksesta. Mä harrastaisin mieluusti jotakin ryhmäliikuntaa jos vaan olis mahdollista,mutta nyt on mentävä näillä vaihtoehdoilla mitä on ja yritän luottaa siihen,että jossainvaiheessa mä vielä saan jotain tuloksia edes.
Se ei vaan kuiteskaan tämä homma toimi niin,että se pelkkä pötsi sitten kapenee jos on kavetakseen tai reidet,vaan se rasvahan palaa sitten tasaisesti jokapuolelta. Ja muunmuassa tämän todellisuuden vuoksi mä en tulisi koskaan saamaan sellaista kroppaa,jonka haluaisin ja se toinen todellisuus on se,että mun luusto ja mittasuhteet on nämä mitä on ja niihinkään ei voi vaikuttaa eli mä en koskaan tulis saamaan sellaista mieluisaa vartaloa,jonka kanssa voisin elää tyytyväisenä.
Näin vanhemmiten kuitenkin riittää tavoitteeks,että jos nyt edes vähän paremmaks tästä tämänhetkisestä tilanteesta vois vielä jollakintapaa päästä,pysyis terveenä ja toimintakykyisenä.
Mulla ei ole tarkoituksena kuitenkaan yrittää sillai laihduttamalla laihduttaa,kun se on sellanen vähän hankala asia itelle. Tokihan mä haluaisin olla hieman pienempi ja köykäsempi,mutta en kuiteskaan halua enään tavoittella mitään laihuutta,koska pelkään sen seurauksia.
Olen joskus pudottanut painoa suurimmillaan -32kg ja se ei ihan terveellisimmän kaavan mukaan tapahtunut. Siihen vähän jojoilua,sekä vanhenemisen myötä tapahtuvaa normaaliakin rupsahtamista niin ei sitä uskaltais enään laihtua,kun tuo ihokaan ei varmaan pysyis perässä,kun ei ole tähänkään mennessä toivotullatavalla pysynyt ja en haluis sen löystyvän,löllyvän ja paikoin roikkuvan enään yhtään pahemmin vielä tässävaiheessa. Joskus aikanaan paikat kuiteskin tulee loputkin roikkumaan,mutta se ei ole ajankohtaista ihan vielä kuiteskaan.
Mä ihan mielenkiinnosta seuraan tämän tilanteen kehittymistä,että mihin tämä tälläkertaa mahtanee johtaa ja varmasti tämä prosessi tulee olemaan täällä blogissakin esillä,kun onhan tämä kuiteskin yksi oma taipaleensa mun arjessa,jonka parissa mä yritän työstää asiaa eteenpäin. Ehkä onnistun,ehkä en,mutta mitäänhän ei saa yrittämättä.
Mä kutsun tätä kroppaprojektiksi vai pitäisköhän kutsua ikuiseksi kroppaprojektiksi,kun enemmänkin semmonen tää varmaan on ollut kaikkine muutoksineen elämänvarrella.
 |
| Projektin aloitin tietysti pinkillä värillä 4viikkoa sitten =D |
 |
| Kuminauhat pääsi liittymään joukkoon,kahvakuula on kaivettu nurkasta esiin,pilatesrullaa joskus on tarvinnut ja nystypallero on jo monesti hieronut lähi vuosienvarrella mun jalkapohjiani. |
Kommentit
Lähetä kommentti