Arjen pieniä menetyksiä

Epäonni senkun jatkuu... Olen aina nimennyt kaksi kodinkonetta,joita ilman en voisi elää ja ne ovat pyykinpesukone,sekä pölynimuri! Nämä kaksi on välttämättömiä siivouksen ja pyykinpesun kannalta ja näitä tarvitsenkin päivittäin tai ainakin imuria,kun on kissatalous. Itseltäni ei ihan joka päivälle pyykkiä enään kerry pestäväksi asti,mutta lähes melkein kuitenkin on aina jotakin pestävää vaatteista vuodevaatteisiin ja pyyhkeisiin,sekä lasten vaatteisiin,kun ovat kotona. 

Inhoan pyykkivuoria tai edes niiden alkuja ja haluankin pestä pyykit aina mahdollisimman pian. Lisäksi olen vanhinta lastani auttanut pesemällä pyykit,kun on ne tuonut pestäväksi. Omillaan asuvalla lapsellani ei ole asunnossaan omaan pesukoneeseen mahdollisuutta ja säästäähän siinä pesutupa maksun,sekä siellä ramppaamisen vaivankin. Tiedän  mitä se on ja toki haluan aina olla avuksi jos vaan jossakin asiassa pystyn auttamaan. 

Itse en halua myöskään rampata pesutuvalla kello kaulassa. Tällähetkellä en edes jaksaisi alkaa moiseen rumbaan. Se on rasittavaa ees taas ramppaamista ja siitä on kyllä kokemusta ihan liiaksikin aikaisemmilta vuosilta,kun meillä ei ollut omaa pesukonetta ja lapsetkin olivat silloin vielä pieniä. Koskaan et myöskään tiedä mitä siellä yleis koneessa on pesty ja joskus on ollut jopa valmiiksi karvoja ym täynnä koko pesurumpu,joten ei kiitos! Varmasti sellainen mahdollisuus palvelee jotakuta muuta,mutta ei mua. Saa siis nähdä miten tästä pyykkirumbasta selviän jatkossa...

Tänään siis tuli eteen se katastrofi,että pyykinpesukone meni rikki. Eilen illalla sillä vielä pesi pyykkiä,mutta oli yön aikana tullut tiensä päähän. Onneksi naapuri auttoi ja sain kiikuttaa keskeneräiset pyykit sinne pestäväksi <3 Harmittaa todella paljon,kun ei olisi rahaa ostaa uuttakaan,kun kaikki säästötkin on menneet,eikä osamaksullakaan saa hankittua uutta =( Mä ajattelin jo silloin säästöjen huvettua,että ihan varmasti pesukone menee rikki,kun ei ole varaa enään ostaa uutta ja sitähän se vaisto tiesi taas. 

Jännä juttu,että normaalisti olisin varmaan kaiken kuormituksen keskellä itkenyt ja hermostunut tästä asiasta,kun helpottaahan tällainen kodin ihme pyykkäri arkea huomattavalla tavalla. Nyt tämä menetys tuntuu jotenkin vaan pieneltä menetykseltä tämän kaiken surun keskellä,vaikka tiedänkin tarvitsevani uuden pesukoneen. Sitä vaan menetin eron myötä jotakin paljon arvokkaampaa =( Niin...tämäkään päivä ei ole itkuilta säästynyt...olen yhä rikki erosta ja ikävä on valtava =,( 

R.I.P pesukone...

Kiitos,kun poikkesit <3