Voihan susihukka sentään ja vähän muutakin höpinää

 

Jos vihaat susia niin tämä kannattaa varmaan jättää lukematta! 

Aika ajoin tulee uutisien otsikoissa sudet silmille,joten päätimpä täräyttää omat ajatukseni susiin liittyen ja ihan vaikken sen koommin aiheeseen ole perehtynytkään. Mulla on vaan täysin oma mielipiteeni,joka perustuu ihan vain lukemiini teksteihin,ajatuksiini luonnosta ja siihen mitä ylipäätänsä näistä vihatuista metsän eläimistämme itse ajattelen. Lisäksi käytän enempi tai vähempi typeriä vertauskuvia jne. Melko turhanpäivistä juttua siis on taas luvassa. Joku muu voi ajatella asioista eritavalla ja se on jokaisen oma asia ja oikeus. Mulla on oikeus vain omiin ajatuksiini ja mielipiteisiini.

Mun mielestäni on aina hyvin surullista lukea kirjoituksia siitä,kuinka joku metsästyskoira on työssään joutunut suden tai usempien susien kohteeksi ja menettänyt henkensä,mutta yhtä surullista on myös lukea kuinka susi on tapettu sen seurauksena,kun sehän on vain toiminut vaistojensa mukaan. Ihminen kuitenkin on täysin tietoisesti vienyt sen itselleen rakkaan työtoverinsa ja perheenjäsenensä metsään susien reviirille. Sitten sitä surraan ja syytellään susia,sekä lietsotaan susivihaa,vaikka itse olisi voinut asiaan vaikuttaa. Vikahan ei siis ole koskaan ihmisessä...näinhän se menee. Helppo se on aina toisia syytellä,kuten näissäkin tapauksissa niitä susia syytellään. Surullista on myös lukea hukkien hampaisiin joutuneista lampaista tai muista eläimistä,vaikka luonnossa on lakinsa. Tapetuksi ja ruokapöytänhän ne raukat ovat muutenkin joutumassa,mutta se on se rahallinen tappio se mitä eläimen kasvattaja menetyksessä yleensä vain suree.

Olen hyvin vahvasti sitä mieltä,että jokainen metsästäjä ja jokainen muukin ihmisyksilö ottaa aivan tietoisen riskin,kun metsään lähtee. Siellä voi tulla vastaan metsäneläimiä,koska METSÄ ON NIIDEN OMA KOTI,jossa jokainen laji,kuten myös susi toimii täysin omien vaistojensa mukaan omalla reviirillänsä. Ei ne eläimet ajattele kuten ihmiset.

Ihminen on toisinaan jotenkin sellainen yksilö,että se kuvittelee olevansa jotenkin kaikkihallitseva ja asiat pitäisi mennä juuri niinkuin ihminen itse haluaa. Kaikki maat ja mannut on vain ihmisen omaa ja kaikkien eläinkunnan esustajien pitäisi toimia juuri sillätavalla,kuin ihmisen tahto itse haluaa. Ihminen määrittelee sen,että mitä tarvitaan,kuinka paljon ja mikä on turhaa,vaikka luonnossa kaikkia tarvitaan ja jokaisella on oma paikkansa,tehtävänsä ja tarkoituksensa. Hieman aiheesta siis poiketen... On se toisaalta hyvä,ettei ihminen  pysty ihan kaikkeen vaikuttamaan kuitenkaan,kuten vaikkapa säähän ja ihmiselläkin on ihan oikeita vihollisia muitakin kuin toiset ihmiset tai "sudet". Sudet eivät juurikaan ihmishenkeä kuitenkaan uhkaa,vaikka omalla luontaisella toiminnallaan saattavatkin aiheuttaa ihmiselle taloudellisia tappioita tai surua. Todellisuudessa taudit,sairaudet,ihmiskeksinnöt,sekä luonnonkatastrofit ovat ihmiselle todellinen henkeä uhkaava uhka ja nämä pitävätkin luonnollisesti osaltaan huolta siitä,että ihmiskantaakin pitää vähän karsia.  Joskus on ehkä hyväkin,että ihminen saa huomata oman pienuutensa tässä maailman kaikkeudessa ja sen,että aivan kaikkea ei voi hallita ihmismielen mukaan. Ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä on myös etsiä syyllinen aina toisista ja tokihan sitä syytellään sitten suurta susikantaa ja halutaan tapattaa vaikka kaikki sudet pois,kun ne ovat kuulemma niin turhia. Maailmassa on todellisuudessa varmasti turhempiakin asioita,kuin sudet.

On hyvä miettiä sitä,että ollaanko me ihmiset viety metsäneläimiltä,kuten susilta toimillamme riittävää elintilaa ja ravintoa? Ollaanko omilla toimillamme tai laiminlyönneillämme saatu houkuteltua ne sudet vierailemaan toistuvasti metsistä pihapiiriin? Onko kustannuskysymykset niin suuria,ettei kyetä suojaamaan riittävin toimin niitä laiduntavia elikoitamme JOS kerta sudet ovat jonkinmoinen ongelma? Maailma muuttuu ja  myös luonto muuttuu väistämättä omallatavallaan mukana. Ei ihminen ole suinkaan ainoa laji,joka tilaisuuden tullen käyttää hyväkseen tai haluaa päästä mahdollisimman helpolla. 

Yksi paikkaansapitävä sanonta kuuluu "Eläin tappaa elääkseen,mutta ihminen tappaa huvikseen". Tarvitaanko me ihmiset sitä metsänriistaa elääksemme,joka on pois toisilta sitä enemmän tarvitsevilta lajeilta? Meillä on tuotantoeläimet,mutta tarvitaanko me tuotantoeläimiä elääksemme missämäärin jos moni kasvissyöjä,vegaani tm on osoittanut selvinneensä hengissä ilman?. Kuinka paljon tulee lopulta hävikkiä niistä tuotantoeläimistä? Näitähän voi jokainen pohtia ja ihmetellä vaikka maailmantappiin saakka. Olen joskus nähnyt metsästyskuvia,kuinka esimerkiksi ammutun hirven kanssa yrittää joku henkilö tai useampi aseinensa poseerata kuin olisi tehnyt elämänsä saavutuksen tappamalla jonkun. Mä en näe niissä kuvissa mitään saavutusta. Helppo se on aseella tappaa joku, joka ei osaa varatua,eikä edes pysty puolustautumaankaan. Susi tekee sen homman ilman aseita ja ihanvaan pelkän ravinnon takia elääkseen.

Mun elämääni susien olemassaolo ei ole vaikuttanut vielä toistaiseksi mitenkään. Asuinalueella on varmaan oma selityksensä,vaikka vuosiensaatossa täällä meilläkinpäin on tehty joitakin ihmisten omia havaintoja. Sitä en tiedä,että kuinka todenpitäviä ne ovat olleet,kun joillakin ihmisillä on taipumusta myös liioittelulle,mutta uskon,että susia kulkee satunnaisesti aivan samallatavalla täälläkinpäin ihmisasutusten läheisyydessä,kuin mitätahansa muitakin metsäneläväisiä. Jos metsää on kerta lähellä niin varmasti on myös metsäneläimiäkin ja syystä jos toisesta ne eksyilee tai vierailee sieltä meidän ihmisten asutuksille. Niinhän me ihmisetkin mennään syystä jos toisesta metsiin näiden eläinten reviireille vierailuille tai tappamalla karsimaan jonkun eläinkannan kasvua. Ne siis vaan joskus ohikulkumatkoillaan joutuvat ohittamaan teitä ja ihmisasutuksia ja joku ihmishenkilö saattaa joskus jonkun eläinyksilön tai lauman bongata,vaikka muut yksilöt on vain jäänyt bongamatta. Kukaan ei tiedä koko totuutta siitä,että kuinka likeeltä on saattanut tietämättään sudenkin ohittaa tai mitä tuolla pihamaalla tapahtuu yöaikaan. Se ei kuitenkaan ole mikään maailmankatastrofi,eikä se tarkoita sitä,että jos tänään bongaat suden niin se olisi bongattavissa vielä huomenna,vaan se voi olla jo kaukana muualla. Tokihan on yksilöitä tai laumoja,jotka helpon ravinnon perässä ovat ikäänkuin kesyyntyneet ja kulkeutuvat ihmisasutusten lähelle toistamiseen, käyttäen helpohkoja ravinnonsaantipalveluja hyväkseen,mutta sitä voi kysyä,että miksi näin on? Mikä pihapiirissä vetää susia puoleensa? Onko se pihalla ulkoileva eläin? Onko se ruuanjätettä,jonka sudet haistavat? Onko se  eläinperäistä jätettä metsästyksestä vaiko mitä ja voiko asialle tehdä jotakin?  Se mihin en usko on se,että susista olisi ihmisen hengelle vaaraa. Mä uskon,että puutiaisenkin purema on todennäköisempi,kun suden.  On varmasti olemassa kuitenkin myös sairaita susi yksilöitäkin,eikä ne kykene jostainsyystä karttelemaan ihmistä välttämättä ollenkaan ja ne saattaisi olla verrattavissa sairaaseen koiraan,joka käyttäytyy agressiisesti ihmistä kohtaan.Nämä saattavat myös kulkeutua helpon ravinnon perässä pihapiiriin koittamaan onneaan. Uskon siis,että koira on todennäköisemmin ihmiselle vaarallisempi kuin susi. Kuinka monta uutisointia on koiran hyökkäyksestä ihmisen päälle ja kuinka monta on suden hyökkäyksestä? Kyllä ne koirat ovat otsikoissa koreilleet,mutta sudet eivät ole ihmistä vielä vahingoittaneet tai tappaneet.

Mulla on joku hassu mielikuva siitä,että entisaikaan lampaatkin kerättiin laitumilta pihapiiriin yhteen suojaan,mutta tänäpäivänä  lampaiden voi nähdä laitumilla hengailevan yötäpäivää vailla mitään korkealaitaisia tai katollisia suojia ja sitten jos tulee sudet vierailulle niin lopun jo voi arvata. Mitäpä joku sähkölanka tai useampi auttaa,kun susi voi kaivaa itsensä sen alta? Ei sekään mikään tyhmä eläin ole jos ravinnon perässä kulkee. Sitten kirotaan,kuinka tuli tappioita ja se on susien vika! Tai jätetään se oma rakas koira pihaan valvomatta ja taas kirotaan,kuinka se oli suden vika,kun kohtaamisesta jäi vain surullinen muisto pihaan vahingoittuneena tai elottomana makaamaan! Ihminen voisi toki vaikuttaa omilla valinnoillaan ja toimillaan moneenkin asiaan,jotta yhteiselo luonnon ja susien kanssa sujuisi,mutta jos se ei ole viitsimisestä ja halusta kiinni niin sitten se on aina se raha,joka ratkaisee,kun moni asia on ikäväkyllä vain iänikuinen kustannuskysymys. 

Jos itse asuisin jossain alueella,tietoisena siitä,että susia alueella varmuudella elelisi niin viimeisenä mä koiraani pihalle eräänlaiseksi syötiksi jättäisin. Tiedän,että sellainen asuminen vaatisi ihan omanlaisensa asenteen ja ehkä jollakintapaa omanlaisensa järjestelytkin,riipuen paljolti kaikista olosuhteista. Ymmärrän,että joku perhe saattaa pelätä pienten lastensa puolesta,vaikka eipä susi ole lapsia tai aikuisiakaan hengiltä edes tappanut. Kuka voi todistaa,että olisi tappanut silloin joskus kauan sitten 1800-luvullakaan? Silloin lapsia katosi syystä jos toisesta muutenkin ja ne onkin sitten ihan omat katoamistarinsa ne mitä niissä olosuhteissa saattoi tapahtua.Helppohan suden syyksi oli silloinkin vierittää moni asia. Pieniä lapsia ei pitäisi muutenkaan jättää pihalle ilman aikuisen valvontaa niin tuskimpa susipelko siihen sen enempää vaikuttaa. Helppohan se on itse todeta,ettei onneksi ole tarvetta kasvattaa mitään tuotantoeläimiä,kun se homma ei itselleni sopisi. En vaan pystyisi ensin huolehtimaan eläimestä,kasvattamaan sitä ruuaksi ja lähettämään teuraaksi. Jotkut toiset pystyvät asennotumaan siihen työhön eritavoin. Tässä tuleekin esiin se,että miten ihmisten erilaisuutta tarvitaan erilaisiin asioihin. Lisäksi siinä hommassa mun ajatuskaavailuni mukaan joutuisi ottamaan huomioon omat riskinsä,kuten susien olemassaolo. Eläimet pitäisi keräillä laitumilta aina tarvittaessa ja yöaikaan suojaan jos ne eivät olisi valvonnassa. Pitäisi varmaan hankkia muutama laumanvartija koira lisäksi valvomaan,mutta niidenkin olot pitäisi jollakintavoin turvata,ettei hukat veisi. Se elikoiden suojaaminen olisi lopulta vaan niin suuri kustannuskysymys,että "en tiedä" kumpi koitusi enemmän tappioksi...Se,että sudet välillä tappais vaikkapa nyt sitten satunnaisesti joskus lampaita vaiko se,että joutuisi rakennuttamaan riittävän korkeat muurit sähköaitojen kera laitumien ympärille tai edes ne suojat,joihin eläimet keräisi tarvittaessa ja yöaikaan suojaan. Eipä olisi varmaan enään meikäläisen ajatuksilla ja suunnitelmilla mitään järkeä kasvattaa siinävaiheessa mitään muutakuin ehkä korkeintaan apilapeltoja,kukkapenkkejä tai marjapensaita,vaikka omat riskinsä niissäkin hommissa olisi. Saahan sitä kukin halutessaan vihollisen vaikka kotilosta. Joskus tuntuu,että kotilot ovatkin susien jälkeen toiseksi vihatuin laji.  Noh,mä en saa huonekasvejakaan pidettyä hengissä niin ei olis tarvetta testata puutarhan hoitoakaan.  Aivan sama ajatus pätee metsästykseenkin. En voisi itse metsästää,kun enhän mä voi tappaa hämähäkkiäkään ja mun kotiini ei ole aseilla mitään asiaa,mutta jos olisi aivan äärimmäinen pakko,jota tuskin koskaan tulee ja joutuisin koiraani siinä hommassa apuna käyttämään niin en vaan voisi susia syyttää jos huonosti kävisi,koska tietäisin kuitenkin olemassaolevat riskit. Tokihan siinä on jollekkin kehittelyideaa,että milläkonstein sitä voisi riskejä pienentää ja varmasti niitä onkin kehitelty metsästyspiireissä. Se vaan on ikävä tosiasia,että koira haukullaan melko varmasti kutsuu paikalle susilauman jos sellainen on riittävän lähellä ja sudethan sen tunkeilijaksi tietysti tulkitsevat tai ravinnoksi.

Olen jälleen sitämieltä,että kaikella on aina kuitenkin ne omat hyvät ja huonot puolensa ja ne riskinsä on myös kaikessa. Toistan itseäni,mutta jos metsästys kuuluu omiin tarpeisiin niin niiden metsästykseen kuuluvien riskien kanssa on vaan sitten kyettävä myös elämään. Jos se oma rakas koira,työtoveri ja perheenjäsen joutuu kohtaamaan suden kanssa,joka on hyvin todennäköistä niin ei siitä voi susia syyttää,eikä vihaansa niihin purkaa. Koira on se metsästyksessä käytettävä aputoveri,jonka tiedetään myös olevan hyvin samankaltainen eläin suden kanssa. Se on vain surullisen huonoa tuuria jos surullisen huonosti käy. Tuotantoeläinten kanssa on vähän sama juttu. Jos siihen hommaan ryhtyy niin riskit on otettava huomioon ja senmyötä pitäisi kyllä pystyä kustantamaan eläimilleen riittävät suojat ja näihin kutannuksiin pitäisi myös saada riittävästi tukia,ainakin sinne missä niitä eniten tarvitaan! Yllättävät yksittäistapaukset on aina yksittäistapauksia ja niille ei voi mitään,mutta jos jossain on jatkuva kohtaaminen susien kanssa,eikä karkoituskeinot auta ja jatkuvasti koituu taloudellisia tappioita niin asia onkin jo silloin aivan toinen. Susien tappaminen ei kuitenkaan ole se vaihtoehto,ellei kyseessä ole pahasti loukkaantunut tai sairas yksilö! 

Olen joskus miettinyt sitä,että mitenköhän reagoisin jos vastaani tulisi susi tai susilauma. En yhtään osaa sanoa,mutta mitään pelottavia ennakkoajatuksia sellaisesta kohtaamisesta ei jostainsyystä ole. Mä voisin hyvinkin uskoa,että olisin jopa aivan innoissani,että "Oi,mikä upea otus se siinä onkaan ja luulisin varmaan vaan koiraksi ja sitten saattaisin hölmistyneenä todeta,että "Ai teitä onkin useampi,huh! Voishan siinävaiheessa joku jännityksen,innostuksen tai pelonkin hikikarpalo puskea pintaan,kun ei tiedä,että millä aikein ne liikkeellä ovat,mutta ei voi tietää,kun en jotenkaan osaa pelätä susia. Varmaan jos olisi koira mukana ja susi hyökkäisi sen kimppuun niin tokihan sitä varmaan yrittäisi jollakin keinoilla saada sitä karkoitettua pois. Keinot vaan tuntuis olevan melko olemattomat tai ainakin hyvin rajalliset tehdä mitään. Sellaiselle pelolle ei ole ollut tarvetta niin ei sitä voi tietää.  Sensijaan olen miettinyt kohtaamista karhun kanssa ja osaan jo ennalta aavistaa,että pelon hikikarpalot ne epäilemättä puskis pintaan oitis jos lähikohtaamiseen sellaisen kanssa joutuisi! Kauempaa saattaisin toki pienen hetken ihailla ilmestystä ja siitä hissukseen häviäisin paikanpältä,riippuen olosuhteista. Tähän väliin onkin hyvä heittää eräs aikas hyvä sanonta "Kun lähtee sutta pakoon,tulee karhu vastaan".

Voisihan tätäkin aihetta jatkaa vaikka kuinka kauan,mutta ehkäpä nyt vaan jätän tämän tältäerää tähän.

Ja loppuun vielä kerrottakoot,että kyllä syön vaihtelevasti enempi tai vähempi hyvällä omallatunnolla lihaa jos huvittaa. Olen siis lähes kaikkiruokainen.

 Se on taas se aika illasta,kun nukkuMatti kutsuu,joten hyvää yötä...Zzz... 

...Parempi on susi metsässä,kuin pihassa...!

Kiitos kiinnostuksesta taas näinkin tylsähköön lukutarjontaan!