Lokakuun ensimmäinen viikonloppu lyhykäisyydessään

 

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu sujui mukavasti. Vietimme tuttavaporukalla viikonlopun vuokramökillä Eräjärven ja Längelmäveden viihtyisissä maisemissa. Kelitkin oli ihan suotuisat,vaikka tuuli päätti näinä parina paivänä puhallella  saaden pihalla aikaan hieman vilpoisempaa tunnelmaa,sekä lehti/havunneulasateita pihapuista,mutta onneksi mökillä oli erittäin viihtyisä terassikuisti,johon mahtui koko porukka isohkon pöydän äärelle sisätiloihin. 

Mä käytin mahdollisuuden hyväkseni ja piipahdin saunassa. Mä en ole mikään saunoja tyyppi,mutta jos mahdollisuus saunomiseen joskus on niin kyllä sitä kerran tai pari vuodessa ainakin voin siellä piipahtaa. Mulle semmonen lämpö ei jotenkaan sovi ja huono olo iskee jos määrääni pidempään semmosessa kuumuudessa istuskelen,joten mitäpä sitä itseään suotta kiusaamaan. Kesähelteissä on ihan riittävästi jo kituuttamista itselleni jos sellasia on ollut.

Tulipa ensimmäistä kertaa elämässäni testattua paljuakin ja mulla oli melkeinpäs ihan oma rauhakin paljuilla. Tunnelman kruunas se,kun yön pimeydessä vain joutsenet järvellä lauleli tunnelmallisesti. Oli ihan mukava kokemus kyllä ja ajattelin,että talvella se olis vallan mukava pakkasella semmosessa lillua. Olispahan ainoa paikka pakkasilla, jossa ei ulkosalla paikallaan ollessa paleliskaan.

Eipä tullut yhtään yllätyksenä tälläkään kertaa se,että mulla on aina vähän ongelmia saada unta vieraassa paikassa ja ensimmäinen yö taas menikin vaan siihen,että en saanut oikein unta ja lisäksi makuupussi oli aivan älyttömän hiostava ja kuuma. Avasin ja levitin sen hikipussukan peitoksi,kun en halunnut mennä sen sisään paahtumaan,mutta tuskin siitä oli mitään apua,kun jokatapauksessa hiestämärkänä mä sen alla  yritin molemmat yöt torkkuilla. Viimeyönä sit jo vähän nukahdinkin jossainvaiheessa aamuyötä univelan takia.

Kyllä sitä vaan kelpas viettää aikaa hyvässä seurassa ja siellä luonnon rauhassa. Sai samalla reissulla bongata vähän lintujakin,kun joutsenten lisäksi myös sorsajoukko kävi esittelemässä itsensä perjantai-iltana laiturin päässä lepäillen. Tänään kotimatkalla näkyi pelloillakin muuttomatkalaisia,kun eräällä pellolla oli iso joukko hanhia ja eräällä toisella pellolla joutsenia. 

Viikonloppu meni vaan taas niin nopeesti ja aina jää vähän sellanen pieni haikeus lähteä jostain mukavasta paikasta takasin kotiinpäinkään,kun olisin viihtynyt siellä mökillä toki pitempäänkin. Vaikka onhan se loppujenlopuksi sit ihan kiva kuitenkin palata kotiin. Täälä kissa oli jo tuttuun tapaansa heti ovella vastassa ja paljon oli silläkin asiaa taas. Tämä oli toinen kerta,kun se vietti viikonlopun itsekseen kotosalla,mutta ihan hyvin se kai on pärjännyt. Oon molemmilla kerroilla tuntenu semmosta haikeutta jättää meitin kissaa niin pitkäksiaikaa itsekseen,kun pikkumummeli on kuiteskin tottunut koko ikänsä siihen,että pääasiassa aina on joku kotosalla. Kyllä se mielessä pyörii sit aina poissaollessa ja sitä miettii,että kuinkahan se pärjää,mutta mä olen antanut vanhimmalle pojalleni tehtävän käydä ruokkimassa meitin ylhäisyys ja samalla vilkasemassa,että on kaikki kunnossa.

Tänään kotiutuessa sit alkoikin tavaroiden purkaminen paikoilleen ja pyykinpesu urakka,kun perjantaina ei kerennyt pesemään työpäivän jälkeen työrytkyjä ym ja sit piti vielä pestä nämä kaikki viikonloppuna mukana olleet vaatteet,pyyhkeet ja petivehkeet. Pari elokuvaa tuli Netflixistä katseltua ja ihan rauhakseltaan vaan on tullut oltua ja kerättyä voimia alkavaan arkeen taas,vaikka kunnon unet ne on joita tässä tarttis. Taidan siis alkaakkin suuntamaan petiä kohti...Hyvää yötä.

 

Tämän aamun selfie. Oli tyyny painellut yöllä useemman kerran silmäluomen ylitse,mutta hieman filtteri yritti häivyttää painaumajälkiä.