Viikonlopun pieniä mukavuuksia&epämukavuuksia,sekä alkanutta viikkoa

Marraskuu on puolessa välissä jo taas tämäkin kuukausi ja talven tuloa odottelen jo saapuvaksi. Viikko sitten saatiin hetkellisesti jo vähän valkoista lumikerrosta maanpintaan,mutta eipä siitä kauaa kerinnyt nauttimaan,kun suli nopeasti poiskin. Eilen oli mukava pieni pakkasaamu ja puissa oli kaunis vaalea hohde,mutta iltapäivään mennessä se näkymä oli poissa jo sekin. Töissä kyllä vähän harmitti taas,kun aina kaikki kauneimmat hetket sattuu olemaan yleensä juuri aina työpäivän aikana ja niinä hetkinä olisi mieluusti jossakin muualla,kun sellainen tunne sattuu tulemaan. 

Mun oli tarkoitus kirjoitella tänne blogiini jo aikaisemmin,kun olen yrittänyt vähän haastaa itseäni siihen,että kirjoittelisin usemmin,mutta en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi. Ei mulla mitään ihmeellisempää ole mistä kirjoitella,kun arki rullaa vaan pääasiassa päivästä toiseen samoilla kaavoillaan,mutta kai sitä voi vähän tavallisen tylsemmästäkin arjesta kirjoittaa. Kohtalotovereita on varmasti siellä ruudun takanakin. 

Viime viikonlopuna olin jokseenkin niin jumissa ja viime viikolla olin jo iltaisin niin väsynyt,etten  jaksanutkaan kirjoittaa,vaikka yritin kyllä. Mulla on vähän hankaluuksia myös keskittymisen kanssa ja toisinaan saatan olla niin lukossa,etten tiedä viitsinkö jotain kirjoittamaani edes julkaistakkaan. Välillä iskee sellainen tylsyyden tunne,kun kirjoittaessaan saa huomata sisällään sellaisen jännän ahdistuksen,joka pysäyttää miettimään,että tätäkö mun elämäni oikeasti vain on? Onko tämä aina tällaista elämäni loppuun saakka?  Hölmöjä ajatuksia,joista ehkä joskus jaksan kirjoittaa lisää.

 

VIIKONLOPPU tuli vietettyä taas rauhakseltaan kotosalla. Katseltiin Netflixistä elokuva,herkuteltiin ja lenkkeiltiin. Kotihommat tuli hoidettua,pyykättyä ja siivoiltuakin eli perus settiä siis vaan. Aina jotakin pientä vaihtelua tai tapahtumaa päiviin kuitenkin saattaa mahtua.

LAUANTAINA tein ruuaksi ehkä maailman parasta gluteenitonta makaronilaatikkoa,eikä tarvinnut kuin ihan pikkuriikkisen muokata vain mausteita,joita ei omasta maustehyllystä yleensä löydy. Käytän ruuanlaitossa ruokalajista riippuen yleensä ihan vain perus mausteita,kuten mustapippuria,paprikajauhetta,valkosipulijauhetta,currya,basilikaa,persiljaa,tilliä,sitruunapippuria,oreganoa ja grillausmaustetta.  Pyhäinpäivänä tuli tehtyä tortilloja ja siitä se ajatus sitten lähti,kun tuumasin miesystävälleni,että sellainen tortillamaustepussi voisi sopia kivasti makaronilaatikkoon. Ajateltiin sitten lauantaina testata ja kyllä vain,aivan mielettömän hyvää siitä tuli! Tykkään yleensä laittaa makaronilaatikkoon myös punaista emmental raastetta,sekä sinihomejuustoa ja munamaitoon laitan suuremman osan kevyttä&paksua ruokakermaa. Suosittelen testaamaan ;)

 

 

 

Lauantaina lenkillä koin yllättävän ja yökköttävän kokemuksen. Lenkin varrella eräs tien pätkä oli vähän huonossa kunnossa,eikä viitsitty kävellä mutavellissä. Siirryttiin kävelemään hieman kuivemmalle maaperälle junanradan viereen,jossa oli vieressä tukkeja lastattu junanvaunuun. Puhua palpatin siinä erästä hauskaa juttua ja naurahtelin,kunnes yhtäkkiä onnistuin hönkäisemään jotakin suun kautta henkitorveeni. Sillä sekunnilla tiesin kyseessä olevan joku ötökkä,kun siinä näytti lentelevän jotakin ilmatilassa. Aloin tietysti yskimään,kun henkitorvea ärsytti,joka tuntui hyvin epämiellyttävältä. Yritin kävellä eteenpäin yskien,silmät vuotaen,kunnes hetken päästä oli pakko pysähtyä,kun yskänpuuskat vaan halusivat eroon tunkeilijasta ja vatsalihaksia repi,kun yskimisestä alkoi tulemaan oksennusreflexi. Lopulta sain yskäistyä suuhuni ja syljettyä pois hyönteispariskunnan...Olin onnistunut hönkäisemään kaksi ötökkää kerralla. Yskiminen loppui siihen,mutta oikealle puolelle jäi loppu päiväksi epämääräinen tunne,jota vielä satunnaisesti köhin ja mietin,että asuukohan mun keuhkossani vielä joku ötökänraato...No ei kai sentään. Pakkohan mun oli kuvamateriaaliakin tapahtuneesta ikuistaa,kun harvemmin sitä onnistuu tappamaan hyönteisiä tällätavoin,mutta jätän sen ällötyksen nyt kuitenkin julkaisematta täällä.

SUNNUNTAINA käytiin aamupäivästä heittelemässä parisen tuntia frisbeegolffia. Vähän oli ylävatsa ja rintakehä kipeänä edellis päivän ötököiden yskimisestä,mutta enpä antanut sen häiritä,mitä nyt kyykkiminen tuntui ikävältä,kun nostelin lennätintäni maasta ja rämeiköstä. 7km saatiin rämmittyä ja viskottua sovelluksen mukaan metsässä. Tuumasin,että mahtanee tulla mielenkiintoisen näköinen karttakuva siellä puiden seassa ja illalla,kun kävin katsomassa niin mielenkiintoinen ja hauska siitä oli yllätykseksi tullutkin...Jokin metsän eläinhän se,kenties rotta =D  Otin kuvakaappauksen kyseisestä reitistä ja olisin voinut sen liittää tähän,mutta puhelimeni ei suostu siirtämään kuvaa tietokoneelle,joten se siitä sitten.

 

Onnistuin myös testaamaan luideni kestävyyttä kaatumalla pari kertaa. Onnistuin astumaan sellaisiin puunkeppeihin,joissa ei ollut minkäänlaista kaarnapintaa ja ne oli kengän alla yllättävän silosen liukkaita. Toisella kerralla kaaduin ja tömähdin käteni varaan niin,että pienen hetken kävi mielessä,että murtuikohan se. Onneksi kipu ei kestänyt kuin hetken ja aiheutti ohimenevän huonon olon,joten pystyin jatkamaan heittelyä. Olen murtanut samaisen ranteen lapsuudessani laskemalla kaksinpäällä Stigalla mäkeä alas törmäten kiveen ja lentänyt ylise niin,että käteni meni kovahkopintaisesta lumihangesta läpi jääden alleni.

 

Iltapäivästä lähdettiin tekemään n.9km lenkki ja kuljettiin rannan kautta,kun järvimaisema houkutteli mua sen kautta poikkeamaan.

 

Sunnuntai-iltana mulle iski yllättäen melkoisen kova ja inhottava pääkipu,jonka kanssa kärvistelin kahteen saakka yöllä. Makuu asennossa kipu paikantui vain oikealle puolelle päätä,mutta hellitti lopulta niin,että sain nukuttua edes kolmisen tuntia ennekuin herätyskello kuudelta soi. Rintakipuja ja vatsakipuja oli myös,sekä niska/hartia kipua eli eipä ollut mikään unelmieni yö.

 

EILEN maanantaina alkoikin taas uusi viikko ja arkikuviot. Työpäivän jälkeen lähdettiin käymään matelijanäyttelyssä ihastelemassa matelijoita ja vähän selkärangattomiakin. Olo oli vähän nuukahtanut ja väsähtänyt,mutta pakkohan sinne oli päästä.  Mä hiljattain mietin ja toivoinkin,että koskakohan sellainen näyttely täälläpäin järjestetään,eikä mennyt kauaakaan,kun näin ohimennen ilmoituksen lenkillä valopylväässä. Tulipa päästyä taas silittelemään iguaaneja ja otettua pari käärmettäkin kätösiin. Parta-agamat ne onnistuvat joka kerta "flirttailemaan" tiensä mun sydämeeni...Niissä on vaan sitä jotakin <3 Hämähäkitkin näyttävät suurempina jotenkin söpöiltä,vaikka pelkään hämähäkkejä. Ne on vissiin ne karvat vaan mitkä sen söpöyden huijaa =D Yhteiskuvakin piti tietysti taas ikuistaa käärmelön kanssa ja se on aina oma ikimuistoinen hetkensä,kun niin harvoin näitä otuksia pääsee näkemään ja pitelemään. 

 

 

Siinä hän on...Parta-agama<3

Aika on vierähtänyt nopeampaa kuin ajattelin,joten nyt on aivan pakko poistua untenmaita kohti. Hyvää yötä siis ja kiitos,kun poikkesit =)

                                                                             -Katja-