Joulua ja Uutta vuotta 2022

Niin se joulukuukin jouluineen oli ja meni,sekä vuosikin jo kerkesi vaihtumaan. Oikein hyvää ja toivottavasti parempaa tätä vuotta kaikille! 

 

 

Mulla ei syystä jos toisesta ollut oikein minkäänlaista joulun odotusta. Vähäiset joulukoristeet tuli kaiveltua kuitenkin vaihteluksi esille ja laitettua paikoilleen,mutta enpä vaan oikein saanut niilläkään luotua joulutunnelmaa. Ei vaan jotenkaan tuntunut jouluiselta,mutta silti yritin viettää joulua,olla jouluinen ja ajatella,että nyt on vaan näin taas tällä kertaa. Joulu on ollut aina mulle juhlapyhistä se tärkein ja vaikka se on loppujenlopuksi vain päivä muiden joukossa niin silti sillä on aina ollut oma merkityksensä. Se merkitys on vaan jotenkin kaikkien elämänmuutoksien myötä alkanut kadota joulu joululta.  

 

 

Joulu oli taas meillä hieman erilainen,kun vain yksi lapsistani oli jouluna kotona. Onneksi oli <3 Olisin tietysti toivonut,että kaikki rakkaat lapseni ja läheiseni olisivat olleet yhdessä paikalla edes yhtenä päivänä vuodessa,kuten yleensä ennenkin,mutta tällä kertaa oli näin,vaikka se haikealta tuntuikin. Asioilla on kuitenkin ajan myötä tapana muuttua,olosuhteet muuttuvat ja tilanteet muuttuvat,eikä niille vaan voi mitään. Sitä elämä on. Oli kuitenkin mukava,että poikani ja miesystäväni olivat jouluna paikalla <3 Näin myös äitiäni ja mummoani,kun kävimme jouluaattona äitini ja poikani kanssa vierailulla mummoni luona vanhainkodilla <3 Vierailun jälkeen kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän papan haudalle ja kertomassa jouluterveiset <3

 

Tutuksi tullut työvaruste ja vierailuvaruste eli kasvomaski.

 

Jouluruuat ovat olleet aina yksi joulun kohokohdista,kun tuleehan niitä syötyä vain jouluisin. Niiden valmistamisessa on ollut se oma juttunsa jouluisine tuoksuineen,mutta tällä kertaa jätin joululaatikot valmistamatta,joka nyt ei kovin suuri menetys ollut kuitenkaan. Olin kokoonpanostamme ainoa,joka piti jouluruuista,joten mitäpä sitä suotta mitään valmistamaan,kun ei ollut itseni lisäksi muita syöjiäkään. Vaihtoehtoisesti saatiin valmiita joululaatikoita ja muita lisukkeita kaupan valikoimasta,jotka olivat ihan syötävän hyviä valmiinakin,eipä valittamista. Jouluaatton aamuna valmistin kyllä lihapullia,kun ne nyt kelpaavat aina kaikille ja ovat kuuluneet meidän jouluruokien joukkoon. Jouluksi leivoin myös perinteisesti edes kääretortun ja mokkapaloja,joita jakelin syötäväksi vähän muuallekkin.. Täytyy aina vaan todeta,että mokkapalojen kuorruttaminen on aina ollut mulle yhtä tuuria ja arpapeliä,että millaista siitä mahtanee tulla. Mulla on jonkinmoinen epämääräinen ohje,jossa kuorrute pitäisi keittää,mutta en yhden kokeilu kerran jälkeen enään ole sitä taktiikkaa kokeillut,kun se meni pilalle. Olen kirjoittanut ohjeeseen muistiin,että tupla määrä aineita,jotta ylipäätään kuorrute riittää pellillisen kokoiselle alueelle levitettäväksi ja sillä sitten mennään. Kuorrutetta valmistaessa,kun yritin levitellä aikaansaannostani mokkapalapohjan päälle hirveellä kiireellä niin poikani ripotteli nopparelleja samaa tahtia. Seuraavasta kuvasta voi ihastella lopputulosta,mutta makuhan se on se tärkein. 

 

Joulun aika sujui pääasiassa rauhakseltaan kotosalla. Tuli katseltua jouluisia elokuvia ja piirettyjä,sekä herkuteltua,pelailtua ja lenkkeiltyä.

 

 

Sain rakkaalta miesystävältäni jouluksi kauniin kukkakimpun,joka on vielä hengissä,vaikka hieman jo alkaa näkymään nahistumisen merkkejä. Kissakin on jostain syystä jättänyt sen rauhaan. Sille ei ole kelvannut edes valkoinen tulilatvakaan,joka sekin on vielä voimissaan. Kai se alkaa vanhemmiten rauhoittumaan,eikä ihan kaikkea tarvitse enään maistella ja tuhota. Kukat ovat kauniita ja niiden saaminen ilahduttaa aina <3

 

 

Vuoden vaihtumista tuli käytyä viettämässä tutulla kaveriporukalla. Istuttiin iltaa,pelailtiin Skipboa ja kävimme ammuskelemassa raketteja. Lauantai meni palautuessa läppärin äärellä,pyykkiä pesten ja vähän päiväsiivoustenkin parissa. Sunnuntaina sitten pääsi tekemään tämän vuoden ensimmäisen kävelylenkin hieman vilposemmassa tuulen viimassa. Täytyy yhä todeta,että talvi on ollut kyllä upea,kun lunta vaan on riittänyt ja pakkaspäiviäkin ihan sopivasti myös. Tälläkin hetkellä puiden oksia koristavat näyttävät lumikuorrutteet.

Viime vuosi tuli sinniteltyä pitkälti läpi väsymyksen,ahdistuksen tai muuten vaan kurjan olotilan kanssa,eikä niitä vuoden vaihtumisen tuomat numerotkaan tule poistamaan,enpä edes odotakkaan,kun se vaatisi paljon enemmän,kuin numeroiden vaihtumisen almanakassa. Häviävät kyllä ajan myötä jos ovat hävitäkseen. Tiedän,että on asioita,joita muuttamalla saisi jonkin verran vaikutettua omaan hyvin vointiin,mutta helpommin ajateltu,kuin toteutettu. Sitten on niitä asioita,joihin ei vaan pysty vaikuttamaan,vaikka kuinka haluaisikin. Positiivista on,että jaksoin suoriutua kuitenkin välttämättömistä asioista ja tokihan vuoteen onneksi mahtui myös parempiakin hetkiä. Useita kertoja viime vuoden aikana tuli kuitenkin pohdittua elämän tarkoitustani ja sitä,että miksi,miksi ja miksi? Voi,kun jaksaisi,sekä pystyisi olla ja tehdä enemmän.

Olenkin tässä joululomani aikana toivonut,että saisin kokea edes yhden sellaisen illan,että nukkumaan mennessä olo olisi hyvä,levollinen ja saisin käydä nukkumaan ilman,että kroppani kärvistelee jossakin selittämättömässä ylikierrostilassa,sydämen hakatessa ja korvien soidessa,sekä herätä siihen,että silmäni aukaistessa oloni olisi levännyt ja tuntuisi mukavalta nousta uuteen päivään,mutta se sama olotila vaan iskee jo heti aamusta minkä kanssa illalla menen nukkumaan. En jaksa aina ymmärtää,että miksi musta tuntuu siltä,että kropassani on jonkinmoinen pääsääntöinen kiiretila päällä,vaikkei olisi kiire minnekkään,eikä tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Itse haluaisi olla rauhassa,olisi mukava tuntea olonsa hyväksi ja energiseksi,mutta kroppa lähettelee mitä ihmeellisempiä viestejään,joista yksi on tutuksi tullut ahdistus. Luulisi,että näin lomalla sitä olisi jo levännyt ja ottanut rauhallisesti niin kroppakin pääsisi lomatilaan,mutta ei niin ei. Ilmeisesti en vaan osaa rentoutua ja aina riittää asioita stressattavaksikin asti. Yritän silti yhä jaksaa uskoa,että kyllä tämä tästä vielä joskus paremmaksi muuttuu. Onhan vuodenkin aikana muutoksia parempaan jo tapahtunutkin.

Elämä ei aina mene,kuten sen toivoisi menevän. Itse toivoisin,että jotkin asiat olisivat tässä elämässä menneet ylipäätään toisin ja asiat olisivat sillai niinkuin niiden kuuluisikin olla,mutta eivät ne ole olleet enään pitkään aikaan,eivätkä tule enään koskaan olemaankaan. Aika kuluu,vuodet vierivät ja mukana on vaan mentävä se oma määrätty aikansa tilanteiden mukaan elellen. Ne asiat mitä koen tiettyjen elämänmuutoksien myötä menettäneeni ja mistä koen jääneeni paitsi ovat jotain mitä ei voi saada takaisin. Ne on niitä ikäviä asioita ja raskaita tehtyjä päätöksiä,jotka aiheuttavat pahaa oloa ja syövät henkistä jaksamistani suuresti,eikä ne murheet vain niihin lopu. Yritän kuitenkin muistutella itseäni siitä,että on muita ihmisiä,joilla asiat ovat loppupelissä paljon huonommin,vaikken voikkaan elää kuin vain omaa elämääni omien murheideni kanssa. Asiat ovat kuitenkin loppujenlopuksi hyvin tai ainakin pitäisi olla,mutta ei niitä vaan aina jaksa katsoa positiiviisin ajatuksin,eikä niistä tämän enempää.

Ajattelin loppuun vielä lyhyesti mainita joitakin viime vuoden positiivisia asioita,kun en nyt enempää halua miettiä ikäviä tai huonojakaan,kun niitä riittäisi kyllä heti tämän vuodenkin alkuun jo omansa. Hyviä,iloisia ja hauskoja asioita,sekä hetkiä tietysti viime vuoteenkin mahtui ja olen niistä kiitollinen <3

1.Selvisin pahimmasta alku vuoden masentuneisuudesta,ahdistuksesta,unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta,sekä pystyin palaamaan sairaslomien jälkeen töihin.

2. Jouduin tai pääsin alku vuoden henkisen pahoinvointini seurauksena kaiken kattaviin verikokeisiin,kun se herätti joissakin ihmetystä,että miksi voin niin huonosti,eikä olotilani ja vointini kohentunut riittävän nopeasti. Halusivat ottaa jopa huumetestit,sekä alkoholin käyttöä/pitkäaikais käyttöä selvittelivät jopa pariinkin kertaan. Alku vuoden kaiken kattavien verikoetulosten mukaan olin kaikin puolin terve ja lähes erinomaisessa kunnossa jokaista sisäelintäkin myöden. Huumetestit olivat ehkä jonkun pettymykseksi negatiiviset,eikä musta alkoholistiakaan saatu,kun lukemat olivat niin vähäiset < 0.03 umol/l (viitearvot on 0.00-0.30 umol/l), jotka täsmäsivät sen kanssa,kun olin kyllä hyvin avoimesti kertonut,että kuinka ja minkä verran alkoholia ylipäätään käytän jos käytän tai millainen alkoholin juoja olen jos alkoholia otan. Olen vahvasti huumausaineita vastaan ja verenpaine nousee jo ajatuksestakin jos jonkun mielestä edes kannabis pitäisi muka laillistaa,joten eipä olisi tarvetta moisia turhakkeita käyttää. Olihan se hyvä saada kuitenkin tietää,että verikokeiden osalta olin yhä kunnossa,vaikken mitään tuloksia itse epäillytkään. Terveys on yksi tärkeimmistä asioista,joita voi vain toivoa,eikä sekään aina ole itsestäänselvyys,kun koskaan ei tiedä milloin sen voi menettää.

2.Sain pitkäaikaiset ulosottovelat maksettua viimein pois,joka oli helpotus. Sain myös ensimmäiset pienet veronpalautukset itselleni monien,monien vuosien jälkeen. Mua on aina harmittanut,kun kauan sitten tuli menetettyä luottotietoni,vaikkei se ole mun elämääni kovinkaan paljoa vaikuttanutkaan.

3.Sain hankittua uuden pyykinpesukoneen arkea helpottamaan 7kuukauden odotuksen jälkeen. Niin,kahta kodinkonetta ilman en voisi elää ilman stressiä,jotka ovat pölynimuri ja pyykinpesukone.

4.Olen kiitollinen kaikista niistä henkilöistä,joilta löytyi ymmärrystä ja jotka olivat tukenani ja apunani viime vuoden aikana <3

 

Koskaan ei voi ennalta tietää mitä seuraavassa hetkessä voi yllättäen tapahtua ja positiiviset asiat saavatkin jäädä tältä kertaa tähän. Mun pää tyhjeni hetkessä,joten parempi jättää kirjoittaminen tähän ja siirtyä muuhun tekemiseen ennen nukkumaan menoa.

Oikein mukavaa tammikuun alkua ja kiitos,kun poikkesit! =)

                                                                       -Katja-